tästä se alkaa

Melkeen on vuosi vierähtäny viimeisimmästä kirjotuksest. Paljon on tapahtunu ja sattunu. Niin hyviä kuin huonoja asioit. Monet treffit käyty ja siihen tulokseen oon tullu et paljon parempi elellö yksinään kissan kanssa. Huomannut tässä että kaikki naikkoset joit oon tavannu ym.. on jollain tavalla tyhmiä. Tyhmällä meinaan sitä että kaikki ei ole ihan kotona sielä ylänupissa. Todennukkin oon et taidan olla aikamoinen paska magneetti. Eli nyt ei taida tiedossa olla yhtään mitään. Kavereita oon kyl saanu paljon ja se on ihanaa se. En muista koska olis näin mint hyvää kaverii ollu.. mutta jospa sit täst menis nukkuu ja päivittäis kuulumisii taas täs lähipäivinä :)

aivan ihanan ihmisen kanssa oltu tänään treffeil ai että mikä tunne. rannalla istuttu ja mansikoita syöty ja juteltu kaikkee. :) onkohan vihdoinkin mun vuoro? vai joudunko taas pettyy? ainakin elän toivossa sillä tää kyseinen naikkonen oli oikeasti tosi ihana ym.. ja ilmeisesti määkää en ollu paskenpaa seuraa ku halu sehdottomast nähä uudestaa...

oi oi eipä oo aikoihin tännekkää tullu kirjoiteltua... tänään olis rehvit ihanan naikkosen kanssa innolla odotan tätä tapaamista.. vihdoinkin alkaa onnistaa myös mun kohdalla että joku edes kiinostuis musta :D ja ny tvielä tällanen ihanan oloinen nainen ei millää meinaa jaksaa odottaa et nähtäis.

kaikkien vastoinkäymisten ja sun muitten jälkee tää tuntuu tosi hyvält se et on vähän ihastunu jo, voi että tätä tunnetta. ja kaiken lisäks sääki suosii meitä vielä :D

niin otsikkokin sen kertoo. oon siis sanoin kuvaamattoman ihastunu yhteen naikkoseen. tavattu parisen kertaa ja nyt olen jo maani myynyt. en muistanu edes millaista on oikeest olla ihastunu sun muta ja tällast se on:) menee "kovempikin" nainen ihan ylisöpöilemään :) ja tällaine ylisöpöily ei oo mun tapasta :)

niin nyt se joulu on. mutta miksi jouluna olla yksin? siihen ei kai kukaan osaa vastat. mutta joulumieltä varmasti kaikilta löytyy.. itse vietin jouluni töissä, sain sentään joulumielen tuoda jollekin.. mielelläni töissä olen joulun sillä silloin ei tarvitse olla yksin, vaikka muina päivinä olisinkin yksin niin jouluna sitä kaipaa ihmisiä ympärille.. viis siitä ruuasta ja lahjoista kunhan vain saisi joulunsa jakaa toisen kanssa.

liian monikin on lahjojen ja sen ruuan perään... paras lahja jonka sain tänävuona oli se kun sain olla oma itseni ei tarvinut salata mitään. en ole minään jouluna saanut yhtään lahjaa enkä ole kaivannut olen sentään 21vuotta ilman selviny.

mutta se että sai tehdä kotiinsa pienen joulun sen että joulu tuoksui ja kuului oli ihanaa.

itse en mitenkään ole uskovainen vaan ihan normaali ateisti mutta jotenkin joulu kolahtaa sydänmeen vaikka en usko jumalaan tai jeesukseen ehkä se on se rakkaus joka jouluna henkää.

Joulun paras pakkaus.
Rauha sekä rakkaus.
Hyvää joulua!

tahdonkin kaikille toivottaa oikein hyvää joulua..
ja pitäkää huolta toisistanne ehkä mullaki ens jouluna se oma muru

huh huh siit onki pitkä aika ku viimeks tänne rustannu jotai... joulu tulossa ja sil viisii ja ulkona pirun kylmä. noh ei se menoa haittaa :)

tullu täs mietittyy et mikä siin mahtaa olla ku kaikki joihin oon ihastunu tai jotai nii on toukokuus syntyneet toukokuussa. ihme sattumaa..

mutta itse asiaan oon vihdoinki päässy pikku hiljaa erkanemaan tästä varatusta naikkosesta :) hyvä niin sillä siit ei olis tullu mitään..

mutta olen tavannu mailman ihanimman ihmisen eli vois niinku sanoa et batman on ihastunu... samaisen ihmisen kans on tavattu sattumal 2 eri paikas ja nyt sit vähän lähenytty.. voe voe toivotaa etten liikaa herättelis toivet mut kuiteski :)

ihan hirveetä. olen menny ihastumaan varattuun naiseen enkä tosiaan tiedä miten näin päässy käymään ollaan oltu ihan kavereita vain ja nyt yht äkkiä kummalleki tullu tunteita toista kohtaan. tää kestäny jo kauan muutamii kuukausii. ite hän tunnusti rakkautta, mutta ei pysty jättämään naistaan. mitä pitäisitehdä? unohtaa? unohtaminen on niin vaikeaa sitä yrittäny jo monesti muttakun vaan rakastaa, ja tuntuu että tuo toinen ei ymmärrä että ei tee helpoksi asiaa aina laittelemma herkistely viestei. sattuu muutenkin tämä tilanne jo ja ahdistaa. joudun vielä kaveria näkemään usein:(

eipä oo aikoihin tännekkään tullu kirjotettua mitään. onpa hyvä olla ku saa olla sitä mitä on ilman että tarvitsee pelätä ihmisten reaktiota jollei jotakuta mielytä niin olkoo mielyttämättä sitten. uuden työpaikan vaihtoki kävi mukavasti kun alkoi perinteinen kysely asunko yksin onko miestä, oli ihana vastata rehellisesti sitä mitä on ja työkaverit ottivat ko asian todella hyvin ja uusia ystäviäkin sain.

on tämä vain niin mukavaa elellä rauhassa. ja olla mitä on

nyt sitten kun ei enää tarvitse esitää niin eikös töissä ihmiset ole sitten pikkumaisia, en siltikään huutele asiaa kaikille mutta osa tietää että naisen kanssa seurustelin. Nyt sitten joku/jotkut ei pysty tekemään kanssani töitä ja keksivätkin minusta ja toisesta lesbonaisesta joka samassa työpaikassa kuin minä, niin valittamisen aiheita pomolle. sielä sitten jouduttiin istumaan yhteis keskustelussa oudoista asioista joita ei olla edes tehty. harmittaa vain sillä luulis että 2000 luvulla ei oltaisi näin pikkumaisia. Mutta pomo toivottavasti ymärsi että ei olla tehty kyseisiä asioita.

Tänään sai äitini "vihdoin" tietää että hänen tyttärensä ei olekkaan hetero niinkuin on luultu. Asiaa en tosin itse pystynyt kertomaan joten asian hoiti ystäväni joka itse lesbo ja naimisissa, äitini ihaili kysesen henkilön häitä joten kun he samassa paikassa ovat töissä niin tämä ystävä jutteli ns. hienovaraisesti asiasta. Kävikin ilmi että äitini oli aavistellut asioita ja ei ollut moksiskaan. Oli vain kysellyt työkaveritla kuinka sitä oikein lesboksi tullaan ja miten kaikki käy.

Joten nyt on se suurin kivi pudonnut sydämmeltä kun tiedän että kyllä se äiti hyväksyi asiat ja että pelko olikin vain suurempi mitä aihe antoi myöden.