talvipoika

Terve taas pitkästä aikaa.Oon ollu laiska kirjotteleen,vaik toisaalta eipä täs nyt mitään sellast järisyttävää ole tapahtunu,kun poikaystäväkin on vieläki haussa.Täs on ehtiny tapahtuu kuiteski yleensä yhteiskunnassa nii paljon sellasta,joka olis voinu saada ranteen liikkumaan noin kirjoituksellises muodos,et enpä tiedä oikeen mistä aloittaisi.
Aloitan kuiteskin ton otsikon mukaan tän illan a-studios aiheena olleesta maataloustuotantoeläinten epäinhimillisestä kohtelusta.Eläinten kohtelun tiloilla ratkaisee nykyään yhä enemmän tehotuotannon määreet,joissa eläinraukkojen oikeudet inhimilliseen elämään on tyystin unohdettu.Sikaloissa ja kanaloissa eläimet ahdetaan todella pieniin tiloihin,joissa ne sitten sen lyhyen olemassaolonsa ajan kärvistelevät tullakseen sit ihmiskunnan hyväksi sen ravintona.Mulle tuli välillä tippa linssiin ku kattelin niitä possuraukkoja tallomas siin ahtaudessa lajikumppaneitaan jotka oli kuolleina jääny lojumaan karsinoihin samoin kun broileriparat lähes liikkumattomina heiluivat 25000 lajitoverinsa kans ihan älyttömäs ahtaudessa.
Kun joulu lähestyy ja "ihmisillä hyvä tahto" olisi todella suotavaa,että me ihmiset edes hetkiseksi pysähtyisimme miettimään tätä nykymenoo hiukkasen kriittisemmästä näkökulmasta,vaikkapa ajatellen sitä possuparkaa siinä kinkkulautasella.Siitä näkökulmasta,että millasen elämän se on elänyt päätyäkseen sit joulupöytiimme.
Tämän lisäksi olisi hyvä miettiä sitä,että miten voisimme auttaa niitä n.600 000 köyhyysrajalla elävää suomalaista,joiden joulu ei ihan tähän nykyiseen kulutushysteriahulluuteen sovellu.Puhumattakaan niistä tuhansista kanssaihmisistä,jotka erilaisten sairauksien uuvuttamina makaavat ylityöllistetyissä sairaaloissa ja niistä vanhuksista,jotka yksinäisinä ovat unohtuneet koteihinsa.
On hyvä muistaa myös se.että maailmassa köyhyys ja
suoranainen nälänhätä koskettavat tälläkin hetkellä
kymmeniä miljoonia kanssaihmisiä.
Hyvän Joulumielen saavuttaa parhaiten auttamalla niitä,jotka apua tarvitsevat,tehdään kaikki joukolla joulu niille,jotka siihen eivät itse jostain syystä pysty.

On yö ja mietin taas maailmanmenoo.Viestimet ovat taas suoltaneet toinen toistaan hurjempii uutisii maailmalta ja kotisuomesta.Mieli yrittää jäsentää niitä,
mun omast mielest niit ei voi käsitellä ollenkaan järkevästi.Sitten löysin runon,joka kolahti.Se teki mulle selväks ettei mun tarviikkaan ymmärtää kaikkee.
Runo;
Kulje tyynenä melun ja kiireen keskellä
ja muista mikä rauha onkaan hiljaisuudessa.
Pysyttele hyvissä väleissä kaikkien kanssa,
niin pitkään kuin se alistumatta on mahdollista.

Puhu totuudesta hiljaa ja selkeästi
ja kuuntele toisia, sillä kaikilla on tarinansa.
Karta äänekkäitä ja riidanhaluisia,
sillä he ovat kiusana hengellesi.

Jos vertaat itseäsi muihin,
niin älä tule turhamaiseksi tai katkeraksi,
sillä aina on ja tulee olemaan suurempia
ja pienempiä persoonallisuuksia kuin sinä.

Iloitse suorituksistasi,
samoin kuin suunnitelmistasi.
Ole kiinnostunut omasta urastasi,
vaikka se olisi vähäpätöinenkin.
Se on kuitenkin vankka kiinnekohta
aja vaihtelevissa kohtaloissa.

Ole varovainen liikeasioissa,
sillä maailma on kieroutta täynnä
- älä silti sulje silmiäsi hyveiltä.
Monet ponnistelevat korkeisiin päämääriin
ja elämä on täynnä sankaruutta.

Ole oma itsesi,
äläkä pelkää olla hellä.
Älä suhtaudu kyynisesti rakkauteen,
sillä kaiken arkipäiväisen roudan keskeltä
se nousee kuin ruoho
- tuoreena joka kevät.

Ota opiksesi vuosien neuvot
ja luovu sopuisasti nuoruuden leikeistä.
Paljon turhaa pelkoa syntyy väsymyksessä
ja yksinäisyydessä.

Ole sovussa luojasi kanssa,
millaiseksi hänet sitten kuvitteletkin.
Ole sovussa sielusi kanssa,
olkoot ponnistelusi ja toiveesi mitkä tahansa.

Maailmassa on paljon petosta, riistoa
ja särkyneitä unelmia,
mutta se on sittenkin Kaunis Maailma.
¨

Tänään on taas uusi päivä.Siihen herätessä pitää olla aina kiitollinen siitä,et on saanu uuden päivän elääkseen ja samalla elää se täydesti.Kiitos Aurinkopojalle ja Martinille kivoista kommenteista ja tervetulotoivotuksista.Sellanen lämmittää aina mieltä ja tuntuu kivalta liittyy teidän joukkoon.Teidän ajatuksii on lukenu jo pidempään ja ne on mua innostanu kirjoittaan näit ajatuksia.

Ulkona on taas aika kylmä ja viikonlopuks luvattiin lunta.Lumessa on se hyvä puoli et se valkeena loistaen kohottaa mielialaa syksyn synkkyyden tieltä.
Valkeus tuo mieleen kans ihanat enkelit,jotka suojelee sillon kun tarvii apua ulkopuolelta tän maailman kaikenmoisissa ongelmissa.
Poikaystävän löytäminen on mielenkiintoinen kysymys.Joillekkin se on helppoo,toisille vaikeeta.Todella ois kiva ,kun jostain löytyis sellanen tapa,jolla yksinäiset saatais tutustuun toisiinsa kaiken tän nykyverkkoteknologian aikakaudella siis ilman kaikkien verkkojen ja muitten sellasten juttujen kautta yhtään väheksymättä niitten merkitystä,mut samalla huomioiden et kaikkien kohdalla ne eivät vaan toimi.Joku haluu vielä kohtaa ihmisen todellisuudessa,jutella sen kaa,tutustuu kaikes rauhas ja mikä parasta rakastua sitten syvästi.

Tänään mä halusin treffaa jonkun uuden ihmisen,jolle vois puhuu kaikkia juttuja ihan livenä ja samalla tarkkailla sen reaktioita mun mielenliikkeisiin.Oon ollu nimittäin liian kauan yksin.Sillon alkaa tekeen juttuja kovin rutiinomaisesti toistellen
arjen harmautta ilman että pystyis ees tajuumaan sitä kaikkee hienoo,joka tässä maailmassa meille on annettu ja mikä tärkeintä,että siellä jossain se toinen tekee näitä samoi asioita ja ehkä miettii kans et ehkä tänään mä tapaan sen ihmisen.
Kysymys on vaan siitä kuinka nämä kaksi yksinäistä vois kohdata.Alkaa jutteleen ja sit huomata et onko tässä alku kaiken kauniin,niinku siin yhes laulus sanotaan.
Menin ensin kirjastoon,siel on usein ihania kundeja,mutta niin vaikeesti lähestyttäviä.Tietty vois ajatella kysyvänsä joltain ihqulta et "tiedätkö missä sen kirjailijan teokset vois olla" mut kyl se tuntuis aika teennäiseltä,ehkä se karkottas sen kundin pois ja nopeesti.Siinä sitten lueskelin mut eipä näkyny tänään ketään eikä varsinkaan sitä yhtä,johon oon ihastunu ja jonka oon siel muutaman kerran nähny.
Lähdin pois kirjastosta pettyneenä mut mietin et meen baariin katteleen josko siellä ois joku kiva tyyppi.Tilasin teetä ja menin istuun pöytään.Katselin ympärille,hiljaista oli
vain muutama söpö kundi meni ohi tuskin vilkaisten,joten jatkoin lehden lukemista.katsoin ulos,ulkona tihuutti vettä ja syksy oli alkanu kääntyyn talvee kohti kun tuulen tuiverrus pöllyytti puiden lehtiä ympäri katuja.

Katsoin vielä kerran raflan ympäri ja totesin hiljaisuuden laskeutuneen paikalle,sit hyppäsin ulos ja fillaroin kotiin.
En tavannu tänään uutta ihmistä,huomenna on taas uusi päivä ja mun tavoitteena huomenna on tavata se uusi ihminen.Uskon,et jonain päivänä se tapahtuu.