mun elämää

Tänään mä halusin treffaa jonkun uuden ihmisen,jolle vois puhuu kaikkia juttuja ihan livenä ja samalla tarkkailla sen reaktioita mun mielenliikkeisiin.Oon ollu nimittäin liian kauan yksin.Sillon alkaa tekeen juttuja kovin rutiinomaisesti toistellen
arjen harmautta ilman että pystyis ees tajuumaan sitä kaikkee hienoo,joka tässä maailmassa meille on annettu ja mikä tärkeintä,että siellä jossain se toinen tekee näitä samoi asioita ja ehkä miettii kans et ehkä tänään mä tapaan sen ihmisen.
Kysymys on vaan siitä kuinka nämä kaksi yksinäistä vois kohdata.Alkaa jutteleen ja sit huomata et onko tässä alku kaiken kauniin,niinku siin yhes laulus sanotaan.
Menin ensin kirjastoon,siel on usein ihania kundeja,mutta niin vaikeesti lähestyttäviä.Tietty vois ajatella kysyvänsä joltain ihqulta et "tiedätkö missä sen kirjailijan teokset vois olla" mut kyl se tuntuis aika teennäiseltä,ehkä se karkottas sen kundin pois ja nopeesti.Siinä sitten lueskelin mut eipä näkyny tänään ketään eikä varsinkaan sitä yhtä,johon oon ihastunu ja jonka oon siel muutaman kerran nähny.
Lähdin pois kirjastosta pettyneenä mut mietin et meen baariin katteleen josko siellä ois joku kiva tyyppi.Tilasin teetä ja menin istuun pöytään.Katselin ympärille,hiljaista oli
vain muutama söpö kundi meni ohi tuskin vilkaisten,joten jatkoin lehden lukemista.katsoin ulos,ulkona tihuutti vettä ja syksy oli alkanu kääntyyn talvee kohti kun tuulen tuiverrus pöllyytti puiden lehtiä ympäri katuja.

Katsoin vielä kerran raflan ympäri ja totesin hiljaisuuden laskeutuneen paikalle,sit hyppäsin ulos ja fillaroin kotiin.
En tavannu tänään uutta ihmistä,huomenna on taas uusi päivä ja mun tavoitteena huomenna on tavata se uusi ihminen.Uskon,et jonain päivänä se tapahtuu.