muuttoa, ikkunoita, äiti ja joulu

Huh ku väsyttää ja rasittaa. Huomenna olisi muutta edessä. Pääsen vihdoin tästä 21 neliön koirankopista eroon. Muutan himokkaaseen 40 neliön yksiöön, joka on 6. kerroksessa ja siinä on parveke ja sauna ja vaatehuonekkin. En olekaan ennen asunut noin korkealla. Hajotin tästä nykyisestä asunnosta tuuletusikkunan ja vein sen eilen aamulla korjattavaksi ja hain pois hirveällä kiireellä ruokatunnilla. Illalla yritin laittaa sitä paikalleen ja huomasin, että se oli korjattu miten sattuu. Laitoin ikkunapaikkaan sähköpostia ja heräsin tänään aamulla kun joku tuli hakemaan ikkunaa uudelleen korjattavaksi. Toivottavasti tällä kertaa onnistuu.

Rasittaa se muuttokin sen verran, että meinasin jo tuhlata rahani muuttofirman palveluksiin. Ei houkuta paljoa ajatus parisängyn raahaamisesta kuudenteen kerrokseen. Ei kait siinä, pakko raahata. Vuokraemäntäkin heitti vähän kieppiä kun soitin sille viime maanantaina etten jatka vuokrasopimusta enää tammikuulle. Kiljui, että ilmoitin liian myöhään. Mutta meillä onkin määräaikainen vuokrasopimus joulukuun loppuun, joten olisi se päättynyt automaattisesti, vaikka en olisi mitään ilmoittanutkaan. Autoin sitä muijaa sit kuitenki ja löysin tähän uuden vuokralaisen. Päästään molemmat helpommalla ettei se ois alkanu pihisteleen vuokratakuissa ja ettei ois tarvinnut alkaa selvittään minkään kuluttajansuojavaltuutetun kanssa selvittään asioita. Onneks ikkunatyypitkin haki ton paskomansa ikkunan ihan kiltisti ilmaseks.

Mulla ei ole uuteen asuntoon tarpeeksi huonekaluja. Se voi näyttää vähän tyhjältä ennen kuin saan hommattua niitä. Onneks saan iskän pakettiauton huomenna lainaan. Voi ennen muuttoa käydä pikasesti katsomassa, jos jossain kirppiksillä näkyis jotain himokkaita pikkupöytiä, lipastoja tai tauluja.

Äidinki kanssa olen taas pitänyt vähän yhteyttä. Parit vartin mittaset puhelutkin on puhuttu. Ei mitään vakavaa ihmeellistä, ihan niitänäitä. Meidän välit pysyy varmaan ihan ookoona jos puhutaankin vain niitänäitä. Yritti se jo tunkea itteensä muuttoon mukaan, mutta emmä sitä halua siihen hösöttämään. Äidillä on sellaisissa tilanteissa tapana ottaa itselleen diktaattorin valta ja käskeä kaikkia toimimaan hänen suunnitelmiensa mukaan. Huonekalujen paikat hän katsoo mittanauhan kanssa sentin tarkkuudella paikalleen sinne minne hän on ne suunnitellut. Jos vastustaa hänen valtaansa, äidistä tulee hapan marttyyri ("minä käytän aikaani ja tulen tänne avuksi, mutta ei kelpaa sitten mikään, mökötimökötimököti"). Mun mielestä on mukavampaa vain heitellä kaikki kamat sisään ja sitten siinä viikon aikana katsella, että mihinkä niitä sijoittaisi.

Mitähän tekisi jouluna. Yritin saada paria kaveria, joiden perheet eivät myöskään jouluttele, pitämään kanssani kunnon joulubileet. Ne meneekin molemmat joillekin sukulaisilleen jouluileen. Ehkä mulla menee aika kotia järjestellessä.

En tykkää joulusta, silloin on aina niin tylsää ;´(

---------------
AINIIIII unohtu kertoo paras juttu. Tehtiin sunnuntaina beibeni kaa mustikkavalkosuklaakääretorttua, joka meni aivan päin peppua. Siitä tuli kauheen ruma ja se maistu hirveelle. En nähnyt tilanteessa muuta mahdollisuutta kuin puristella koko torttu mössöksi. Beibuli ei nähnyt tämän jälkeen muuta mahdollisuutta kuin ottaa torttu mössö käsiinsä ja pyyhkiä niillä tukkaani. Kostin tietenkin ja kakkusota sai alkunsa. Hetken päästä pyyhittiin kakkua paniikissa tapeteista ettei jää tahroja ja ettei mene vuokratakuut.