Ystävyyttä ja rakkautta

Taas pistän yhden runon jonka löysin nettiä surffatessa, jonka oli kirjoittanut kristiina, se pysäytti taas miettimään ystävyyttä ja rakkautta.

Taivas armahda

Minä kyynelsilmin
elämääni heräämässä.

Vastarannalla sinusta.
Tuuli tuivertaa
hiukseni solmuihinsa punoen.

Astun mieleni mereen.

En minä ymmärtänyt
mereni syvyyttä,
en tuulen voimaa,
kun jäin puolitiehen
seilaamaan.

Alastomana
kuin neitsyt veneessä,
paholaisen raiskatessa
merta altani.

Ulapan suuruisia tunteita,
eikä rantakallio enää vastaa
huutoihini.

Olenko hukkumassa
mielenpirujen aaltoihin
sanomatta sanaakaan
Sinulle,

koska ystävyydessä
ei sallita rakkautta.

Ja minä rakastin.

Pyydän hukuta
tai valolla armahda.

Lähde: http://ekristiina.vuodatus.net/blog/category/Runoni