Sunnuntai tuli nukuttua söpiksen kaa aika myöhään. Oli sillai kyllä eilisellä kierroksella oma osuutensa.
Nyt kiltisti jo Nokialla ja yksin menossa maate.
Tunne on sillai, mikä on, kun söpis on Tampereella eikä miun luona.
Lueskelin siin illalla taas hiukan www.rakkausrunot.fi sivuilta runoi ja bongasin sieltä yhen sopivan runon joka kuvaa nyt tämähekistä olotilaa.
Siellä nimimerkillä Polyhymnia ja runo "Tänä iltana yksin käyn nukkumaan" tähän loppuun.
Tänä iltana yksin käyn nukkumaan
Tänä iltana yksin käyn nukkumaan
- tai valvomaan yötäni pitkää.
Oi, kussa mun kotkani kulkeekaan?
Kun pimeys on mielessä omassaan
ei auta siin kynttilät mitkään.
Näky kun tuttu viereltä puuttuu,
niin kylmä on peti,
en nukahda heti,
kotikin oma niin vieraaksi muuttuu.
Tänä iltana yksin käyn nukkumaan,
vaan kestänkö pakahtumatta?
Ja jokaista kertaa nyt katua saan,
kun vierees mä illalla oikaisin vaan
sen enempää aattelematta.
Oi, miksen mä silloin onnestain
itkenyt vain
silloin kun sain?
Nyt hetkekskään päästäis en kullastain!
Tänä iltana yksin käyn nukkumaan,
kuin vaipuisi sylihin roudan.
Vaan yksi on toivo viel voimissaan:
mun unteni mahdollisuuksien maa!
Mä sieltä sun luokseni noudan!
Oi, uni, nyt kiiruusti silmiini saa,
niin kultani luo
sun taikas mun tuo,
oon sylissään taasen ja tuska jää taa.
