poikuuden tunnetta

Sunnuntai ja kuukaden eka päivä. Helleraja si riikkontu oikein kunnolla Tampereen seudulla. Mittari huiteli +28, kyl siin partsilla kelpas köllötellä.
Piti tehä duuniakin, mut se kyl jäi väliin tämmöisel helteellä.
No nuuskaa saan si siit, mu kerrankos sit tulee laiskaksi tämmösil ilmoilla.

Nyt si Aku Ankan pitkäaikainen päätoimittaja Markku Kivekäs poistui keskuudestamme.
No Aku Ankka on niit lukemisia jota jo pentuna oppi lukeen. Varmaan monella muullakin sama juttu. Monikos lukee viel aikuisena Aku Ankkaa?

Kesäpojalle si onnee tänä päivänä, muistin et on nimmarit hänellä tänään.
*Halitsuu ja pussaa* kunnolla oikein :)
Kivan nimen ot saanut.
Toinen kiva juttu on ollu, et oon saanut sinnuun tutustua tääl ranneliikeen sivuilla ja mesessä.

Lauantai ja koulujen päättäjäispäivä. Onneksi aurinko näyttää parastaan jälleen. Kelpaa valmistuneiden juhlii.
Minulta myös onnittelut kaikille valmistuneille :)

Tampereen söpis siin kävi kyläs päiväl. Huokailin et on jo pitkä aika ku oon sit nähnyt. Söpis vaan naureskeli ja sano et siitähän on vajaa kaks viikkoo ku oli kyläs miul. No odottavan aika on joskus pitkä.
Tykkään hänestä paljon. Saisi useamminkin käydä.
Mieleni aina niin piristyy söpiksen käynnistä.

Katoin yhen runon söpikselle www.rakkausrunot.fi sivuilta.
Siellä nimimerkillä "SilentMomen" oli kirjoittanut kivan runon "Myrsky". Se kuvaa juuri oivallisesti minun olotilaani nyt.

Myrsky

pehmeät kätesi kulkevat ihollani
hyväillen
etsien
kutsuen esiin kiihkoani

vartalosi voima
ihosi tuoksu
makusi huulillani

ja Minussa nousee myrsky

jota Sinä taidokkaasti
villitset
ohjaat
hallitset
kunnes lopulta

tyynnytät Minut

Perjantai ja söpis mielessä.
Katselin www.rakkausrunot.fi sivuja ja löysin yhden sopivan runon sieltä, jonka oli kirjoittanut nimimerkki h1. Runo oli Suven yössä I.

Suven yössä I

Oi sinä suven yössä kaunehin neito
levottomaksi ovat tulleet ajatukseni
sillä sydämeeni piirsin kasvosi

Sinua olen ajatellut
auringon noustessa
päivän lasketessa
sonetteja säveltäessä

Olit
vierelläni
yhden illan

Sain nähdä
aurinkoisen hymysi
tuntea hellän ensi kosketuksesi

Oi kuinka
kaipaankaan nähdä sinua
tai edes kuulla suloääntäsi

Tunsinhan sydämeni
jälleen sykkivän

Kun koimme
auringon suutelevan poskiamme
lehtien laulavan
syyssäveleitä korviimme

Unohtumattomaksi
olet tullut minulle
sillä oi sinä kaunehin neito

Tiedä tämä
että sinun nimeäsi
olen vaalinut sydämellä
ensitapaamisesta

Aallot lyövät rantaani
pauhaten vasten sydäntäni

Yön valkeudessa
tartun jälleen kynääni
ajatellen että oisit vierelläni

Sieluni silmin
sepitin rakkauden valsin
ikävöidessäni rauhoittavaa lämpöäsi

Kuin poikaset
ilman emon lämpöä

Kirjoitin kynällä
sekä sydämellä

Tuhannen tuhansia
säkeitä sinusta

Sillä mieleni
syvimästä pohjasta
sinua en pois saa

Vaikka mitä tekisin
kuinka yrittäisin

Sinetiksi
olet tullut sydämeeni

Kyssa kus
Embrasse-moi
Besame il ba´cio
Kuiskaa sydämeni

Torstai ja päivä mitä loisteliain auringon ja lämmön suhteen. Käväsin siinä stadis ja ihan pikkutakis viihtyi mainiosti. Oli jopa liiankin lämmin. Stadis mittari näytti 23 astetta.
Reissu oli sillai päiväreissu ja kerkisin jo illaks kotiin. Pendot on nopeita...

Lahti ei saanut si kisaisännyyttä. Hiihdon vuoden 2013 kisat myönnettiin Italian Val di Fiemmelle. Voihan simpura....
ois niin halunnu viettää sillo pitkän viikonlopun Lahdessa ;)

No nyt tiedetään, etttä Suomen ihailluimmat ihmiset ovat Tarja, Sakke ja tietenkin minä(ainakin omasta mielestä). Höh...mihis se Ville Valo tipahti?

Viikonlopun ajattelin olla Nokialla sunnuntaihin saakka ja sillo siirtyä stadiin.
Painaa perjantain ja lauantain duunia Nokialla, mitä ehkä hiukan Tampereen söpis keskeyttää sitä ;)

Keskiviikko ja kiireinen taas. Tuli siin käytyä myös naapurissa Tampereella. No se oli sillai viiden tunnin reissu matkoineen.
Aurinko paistoi lämpimästi, siitä nautti täysin siemauksin.

Helsinkiläisiä on tänään hellitty oikein kunnolla.
Dima Bilan villitsi Stockmannilla. Oih.. ku ois päässy mukaan, olisi niin halunnu saada nimmarin.

Sinkkuelämää -elokuva sai kanssa ensi-illan Helsingissä. Tungosta oli ollut kun kutsuvieraat jonottivat kiltisti esitykseen.
Sitä vastoin New Yorkissa useampi tuhat jäi oven ulkopuolelle, kun sinne oli kutsuttu liikaa porukkaa. Paha töppö kyllä....
Kiss taas villitsi porukan eilen Helsingin Areenalla.

Voih...miks en ollu Helsingissä jo tänään, kun vasta huomenna tulee siellä poikettua.
No joskus toiste si, kyl sitä stadis aina jotakin tekemistä riittttää.

Itse olen miettinyt sotien raakuutta ja rypälepommien käyttöä niissä. Suomi vaan ei meinaa niistä luopua.
On se hirviää, kun ne vielä vuosien päästä tappaa ja tekee rampoja niillä alueilla joissa sitä käytetään.
Nyt Britania ilmoittaa luopuvansa sen käytöstä, koska se usein tappaa ja vammauttaa siviilejä vielä vuosien päässä.
Nyt Suomi vois ottaa mallia Britaniasta ja luopua myös niiden käytöstä.

Tiistai ja kiva fiilis päällä. Hommii tuli tehtyy aika kivasti.
Odotin Tampereen söpistä tänään kylään, mutta sille tuli sit este. No nähään toiste si vaikka huomenna ja torstaina onkin miulla ihan muuta ohjelmaa ja se lykkääntyy si sen jälkeiseen aikaan. Hiukan on ikävä sitä.

Berliinissä paljastettiin tänään muistomerkki natsien vainoamille homoseksuaaleille.
Muistomerkki on paljastettu Tiergartenin puistossa lähellä Brandenburgin porttia. Se on kuulemma neljä metriä korkea betonilaatta, jonka sisään asennetussa tv-ruudussa kaksi miestä suutelee toisiaan.
Asiasta uutisoitti tänään STT, DPA, AFP.

Maanantai taas se tavanomaisen kiireinen päivä.
Hyvä kun uutiset netistä kerkis lukea.

No ei niissä kyllä paljoa ollut, siis uutisissa uutta. Tappoa, kuolemia, loukkaantumisa, ryöstöjä, pahoinpitelyjä jne.....
Aloin ihan miettimään, onko elämämme näin raaistunut ja väkivaltaistunut, sekä tullut onnettomuusherkäksi?
Vai onko media alkanut vain kirjoittamaan niistä enemmän?
Eikö enää ole onnellisuutta ja kauneutta elämässä josta kirjoittaa?
Miksi tarvitsee median herkutella toisten pahoinvoinnilla ja onnettomuuksilla. Olisiko jo paikallaan kirjoittaa jostakin hyvästäkin asiasta.
Olenko tullut lukusokeaksi, kun en löydä niitä postiivisia juttuja useasti.

Olisi kiva lukea valtamediasta onnellisista ihmisistä ja onnellisista tapahtumista. Elämässä kun on myös positiivisia asioita olemassa, vaikka on myös väkivaltaa ja suruakin.
Tuntuu vaan nyt tuo tasapaino järkkyneen hiukan tuossa uutisryöpyssä.

Sunnuntai ja mollikka paistoi ihanasti. Valitettavasti en päässy siit naattimaan, vaikka olis olluna haluja.
Oli hiukan muuta tekemistä ja kurkkukivun parantamista.
Ollu sillai kiirettä, et hiukan on lyöny myös laimin Tampereen söpistä, tarvinnee asiaa korjata ku alkaa löysempää aikaa.

Oli si partiolaiset vauhdissa ja leikkivät tulella ehkä hiukan liikaa.
Olivat olleet Nuuksiossa yötä ja siellä oli syttynyt aikas iso maastopalo.
Pääkaupunkiseudun partiolaiset olivat rehellisiä ja kertoivat asiasta. Tietenkin olivat ensin hälyttäneet palokaluston asialle.
Olisivat meidän poliitikotkin myös näin rehtejä ku partiolaiset. Turha kai sitä on odottaa kun tukiaisia saavat.

Kohta on si ylioppilaiden juhlat ja moni miettii mitä hankkii lahjaksi juhlakalulle.
Monelle ylioppilaalle ostetaan vääränlaisia astioita ja koruja josta eivät tykkää.
Eiköhän se ole selvä raha mitä he kaipaa, uskoisin näin.
Lisäksi ihmiset törsäävät ruusuihin hirveesti rahaa, antas senkin, mikä menee ruusuihin, niin rahana.
No on myös yksi hyvä vaihtoehto näin kulutushysteriassa.
Antaa jotain lahjaksi kehitysmaahan, vaikka lukutaitoo, puhdasta vettä jne.....
Moni ylioppilas voisi olla jopa siitä mielissään.

Lauantaipäivä oli ihan velttoilua ja makoilua. En saanut oikein mitään aikaseksi, vaikka suunnitelmat olivat kovat.
Ilma oli komia ja teki mieli lähtee baariin kattoon euroviisukisoi. Jätin väliin.

No Venäjä si voitti euroviisut Dima Bilanin Believe-kappaleella keräten 272 pokoo.
Toiseksi kilpailussa tuli Ukraina ja kolmanneksi Kreikka.
Suomen Teräsbetoni keräs 35 pokoo ja oli vasta sijalla 22. Oli pettymys, oisin suonut heille parempaa.
No Suomi antoi Norjalle 12 pokoo ja Venäjälle 10.
No vuoden kuluttua si uudestaan ;)

Perjantai alkoi kivan kiireisesti. Päivällä duunia ja hiukkasen toria. Äiskälle menon siirsin huomiselle.
Alkaa taas helteet oleen, et tarkenee.

Niistä helteistä tuli mieleen Paavo Arhinmäen veljen Jussi "Käkkis" Arhinmäen tempaus, kun hän halusi hiukan kevyemmissä asuissa, mikä lie borat asussa muistuttaa Vanhas Mattia rehellisyydestä ja avoimuudesta Säätytalon edessä.

Aki Kaurismäestä sit tuli tänään Akateemikko. Onneksi olkoon Aki.
Itse kunnioitan häntä pienen ja vähäväkisen ihmisen puolesta puhujana. Itse aikanaan ihastuin "Mies vailla menneisyyttä" elokuvaan.
Akin lahjoituksella, sitä on usein myös näytetty Asunnottomien Yö tapahtumissa lokakuun 17 päivänä.