Tiistai...onkos tämä ns.uusi pikkulauantai, entisen keskiviikon sijaan. Tuntuu ainakin joskus siltä, koska juuri on vkl:statoipunu.
Onneksi telkassa ei ollutkaan suurta vikaa, säädöt vain oli pielessä ja yksi johto irti. On tää menny ihan hirveeksi, kaikkee tekniikkaa muka pitäisi osata ja vielä sen päälle ymmärtää. Höh..sanon minä.
Ainakin siinä oli yksi hyväpuoli, tuli hiukan enemmän pidettyä yhteyttä ystäviini ja lueskeltua hiukan enemmän...
Olen miettinyt tätä sinkkuuttani...Onko se pahasta vai hyvästä? Molemmissa puolissa on hyvät puolensa. Sinkkuna saa vapaasti mennä, eikä ole sidoksissa omaan rakkaaseen, jonka mielipide kumminkin tulee huomoitua, koska haluaa häntä miellyttää.
Taas, kun olis oma kulta ja se rakas, niin ei olisi niin suurta tuskaa tuntea läheisyyden kaipuuta, joka nyt on ihan hirveää..
Mutta päätin, että en enään ns. "wonkaa" ketään "mahdollista" ehdokasta oleen ja sitoutumaan kanssani. Se tulee aikanaan jos on tullakseen...
Jos on tarkoitettu, että olen ilman bf, niin sitten kuolen tylsyyteen ja masikseen omia aikojani, jos niin on tarkoitettu. Elämä on joskus sellaista.
Nyt olen kumminkin, niin menettäny uskoni pikaiseen bf tuloon elämässäni.
Nyt vain vaalitaan suhteita hyviin kamuihin ja ystäviin. Se lievittää oman läheisen kullan puutteen tuskaa..
Mutta vaikiaa se tulee olemaan...
Toivottavsti ne, joilla on sellainen oma bf, osaavat sitä arvostaa ja vaalia suhdettaan myös huonoina päivinä.
Suhteeseen kuuluu aina välillä laskua, nousua, sekä myös pitkää tasaista menoa. Toivottavsti sellainen nousukiito ja korkealla olo kestäisi pitkään myöskin, jotta sitten kestäisi myös mahalaskut ja aallonpohjassa olon.
