Eilen oli 29-v. synttärit. Syötiin kämppäkaverin kanssa tänään kakkua, kaverilla on synttärit maanantaina, joten pistettiin bileet puoliksi. Tai siis eihän ne mitkään bileet olleet strictu senso, mitä nyt kauhisteltiin vanhenemista yms. yms. Aiemmin alkuviikosta oli tullut viesti vanhalta ala- ja yläasteen luokkakaverilta, että ensi kuussa olisi luokkakokous. Se yhdistettynä synttäreihin aiheutti jo ensimmäisiä merkkejä kolmenkympin kriisistä. Tuli vähän sellainen olo, että mihin kaikki aika on oikein mennyt. Vastahan se oli eilen, kun sai yo-lakin päähän.
Vaikka sinänsä en olekaan istunut takapuolellani viimeistä kymmentä vuotta, tuli fiilari, että enemmän olisi tietenkin voinut tehdä. Kaverit ovat tahoillaan naimisissa/vak. parisuhteessa, monilla on omistuskämpät (+tietenkin asuntolaina) ja ns. pysyvät työpaikat. Lue: kaikki, mikä kuuluu aikuiselämään, on vielä kaukaista haavetta. Vaikka jatko-opiskelut onkin loppusuoralla ja kohta olen filosofian tohtori, ei mistään duunista tai vakikämpästä ole puhettakaan. Vieläkin eletään kädestä suuhun kuten mikäkin kiertolainen. Sinkkuuden korjaaminen vaatinee oman effortinsa, mutta sitä energiaa ei juuri nyt ole.
2 kommenttia
coco
7.8.2006 04:08
Minun sister in-law tuli Docktor of Socialogy from Harward muutama vuotta takaisin.Kaunis campus myos Boston College on nice. Meilla oli real hoot siella sina viikonloppuna.Husband birthday samaan aikaan,mentiin Cheers (Humpfhrie's Hous muistaakseni) syomaan ja juomaan koko sukulais sakissa.Asuttiin John Handcok center.I love Boston.
opisk.poju78
9.8.2006 00:54
niin kuluu aika, se kuluu liiankin nopeesti.
vuoden kuluttua minulla on 29! ja kahden vuoden kuluttua 30! entä sitten! ei ole kuumettä eikä 3kympin kriisiä!
yli 10 vuoden kuluttua olen 40, 20 vuoden kuluttua 5kymppinen, entä sitten... mies parhaassa iässä!
ne luokkakokoukset, milloin meidän? olen unohtanut.
siellä mittaillaan titteleitä ja muita suorituksia, avo-tai aviopuolisioita, sormusten paksuutta ja kiviä, jälkikasvua jne. ei kiinnosta!