Puolikas vapaapäivä

Tänään meinaan repäistä ja pitää puolikkaan vapaapäivän. Käyn muutaman kaverin kanssa päivällisellä ja sitten aikaisin nukkumaan, että jaksaa viikonlopun. Aloitettiin parin kollegan kanssa muutama vuosi sitten traditio käydä ravintolassa nimeltä Cheesecake Factory, jossa nimensä mukaisesti tarjoillaan juustokakkua (+paljon muutakin tietenkin). Ei siis mitään samaa kuivaa rahkakänttyä kuin Suomessa, vaan täyteläistä, herkullista ja ehdottoman epäterveellistä oikeaa juustokakkua. Se on siitä hassu paikka, että sisustus on sekoitus pastellivärejä, uusklassisismia ja amerikkalaista dineria, mikä takaa ehdottomasti mauttomimman yhdistelmän mitä keksiä voi. Itse ruoat ovat ihan jees, annokset aivan liian suuria, mutta eihän sinne kukaan mene pääruokien takia... Siellä on myös kiva käydä ystävällisen palvelun takia (mikä ei tietenkään ole aitoa, mutta mitäs pienistä - kyllähän minäkin osaan teeskennellä kohteliaan kiinnostunutta oppilaitteni aktiviteeteista).
Tosi suloinen on ruokalistojen välissä oleva pieni "kansainvälisille vieraillemme"-lappu, jossa ystävällisesti kerrotaan tippauksen tärkeydestä. Jostain syystä kaupungin perusopiskelijat ovat keksineet, että Cheesecake Factory on loistava deittiravintola. Minusta raflassa on ihan yhtä paljon romantiikkaa kuin villasukissa ja kumisaappaissa, mutta jos kitsch vetoaa, niin mikäs siinä.

Nyt kun jenkkiruoka tuli puheeksi, oman vakiruokalan sapuskat alkavat tulla korvista. Siellä syöminen kun on pakollista, jos meinaa haluta asua jatko-opiskelija-asuntolassa (tai siis niistä sapuskoista maksaminen on pakollista, ei syöminen). Yhden aterian hinnaksi tulee $11,70. Tietenkään asuntolassahan ei ole pakko asua, mutta on se kyllä erinomaisen käytännöllinen tapa asua ja ihan suhteellisen halpa verrattuna vapaisiin markkinoihin - sitä paitsi kuka voi sanoa asuvansa viiden minuutin kävelymatkan päässä tyopaikaltaan?