Istun tunnilla. Meille opetetaan vuorovaikutusta KALVOILTA! Siis aivan uskomatonta.
Aamujunassa tapahtui taas. Se naapurin setä (ja sen poikaystävä tai joku) oli siellä. Kun vaihdoin junaa Keravalla, se ensin tervehti mua JA ALKOI SIT JUTELLA!
Ei muuta kun et oonko menossa töihin vai kouluun, mut kumminkin. Heti, kun en enää flirttaillu sille, niin johan alkoi tapahtua.
Oon ollu niin paljon poissa kotoa, et tänään on pakko ottaa kiinni siivouksessa ja pyykkäyksessä. Kaik’ puhdas alkaa olla loppu! En tainnut eilen mainita, et Jere leikillään sanoi, et jos pyytäisin, se muuttais mun kanssa heti yhteen.
Jännää, et vaikka mä haluan Jeren ja voin hyvin kuvitella eläväni sen kanssa ikuisesti, niin en olis vielä valmis yhteen muuttamiseen, ym. Jollain tasolla kai minua kalvaa vieläkin epävarmuus. En vaan voi uskoa, et Jere on jaksanut mua näinkin kauan.
Ens viikolla Timo lähtee viideksi päiväksi Tanskaan. ELI JERE ON YKSIN KOTONA! Se kyselikin, et jos muuttaisin sinne sen ajaksi. En oo ihan varma, oliko se tosissaan. Ainakin se aika antais kuvaa siitä, millaisia me vielä syvemmälti ollaan.
