Eilen oli aivan kamala ilta! Oltiin Herculeksessa ja Jere oli kerrassaan kamala. Kaiken lisäksi SE oli siellä. Sydämeni särkyi - teki todella pahaa, kun se vastasi katseeseeni kääntämällä päänsä pois. Olin siihen silloin - ehkä vieläkin - niin ihastunut. OLEN! Kun mentiin Jeren kanssa tanssimaan, se lähti lattialta! ARG! Hirveä tilanne!
Yleensäkin ilta oli hirveä. Jere tosiaan valitti ja oli ilkeä jatkuvasti. Se oli mustasukkainen, kun vain kysyin kuka joku on! Toinen kriisin aihe sille oli, kun en kuulemma roiku siinä tarpeeksi! En ole koskaan ennen tuntenut itseäni yhtä huoraksi! Se oli aivan sairaan loukkaavaa!
Sama jatkui sitten täällä. Mun olis mm. pitänyt kulkea alasti pitkin asuntoa, etten olisi aina niin estynyt! Yöllä heräsin siihen, kun se yritti pökkiä mua! Sanoin, että ei, mutta se vaan jatko. Olis vielä halunnut pyyhkiä limansa ympäri mua, niin, että olisin nukkunut lopun yön niin. En oikeesti ole koskaan joutunut samanmoisen ahdistelun kohteeksi. En myöskään näe tästä enää paluuta entiseen. Tämä tulee loppumaan. Ennen vai jälkeen joulun on sitten jo jotain, mitä pitää pohtia!
Toisaalta olisi kait ihan hyvä odottaa joulun yli, mutta toisaalta aika on pitkä ja Jerellä on oikeus viettää joulunsa rakkaiden parissa. VOI TÄTÄ IHMISEN ELÄMÄÄ!
Tosin Musta tuntuu, ettei se loppujen lopuksi tule olemaan niinkään suuri juttu Jertsulle. Sen puheiden perusteella, sillä on tapana rakastua palavasti joka toinen viikko! Luultavasti olen vain joku, jonka se tietää ainakin olevan. Senkun vain tekee ensin mitä tekee ja sitten kun on saanut haluamansa, pyytää anteeksi. Se on sitten muka sillä selvä - JA PASTAT!
Mä en rupea kuuntelemaan lopun elämääni huomauttelua siitä, kuinka nassutan syödessäni tai kuinka tämä ”parempi perhe” ei tee näin tai näin - EHEI! - Se loppuu nyt. Sen verran sentään kunnioitan itseäni ja katson ansaitsevani!
Juttelin muuten torstaina Askon kanssa. Käytiin sen työpaikalla keskustan ravintolassa ja pälätettiin sen kanssa tovi. Sille on sen sadellut sen ohjelman jälkeen kutsuja koulutuspäiville luennoimaan ja radioon - PERKELE! - MÄ KANSSA.
No, niin nyt taas kohti Saunakalliota, eli ns. kotia. Meinattiin tuossa äsken jäädä kiinni rysän päältä, kun Timo ja eräs Heikki tulivat kotiin meitin sottavaiheen kesken - noloa mutta huvittavaa!
(kylläpä tuo yksi ukko tuijottaa suoraan muhun)
