Minulle on tulossa muutama vapaapäivä. Kauhea kiusaus olisi mennä tapaamaan ystävää tuonne, siskoa tänne ja kummilasta tuonne. Olla olemassa muita varten. En muista, milloin viimeksi olisin viettänyt "krapulapäivää" (=pyjamassa koko päivän sängyssä telkkaa katsoen roskaruokaa syöden, ei siihen varsinaista krapulaa tarvitse). Olen tosiaankin levon tarpeesssa. Tarvitsen luppoaikaa ihan vaan itselleni, ilman aikatauluja, suorituksia tai muiden ihmisten odotuksia. Omat odotukset taitavat silti olla kovimpia.
On tosi vaikeaa ottaa omaa aikaa. Viimeisen puolen vuoden aikana olen muutenkin nähnyt ihmisiä vähemmän kuin yleensä; siksi tulee sellainen olo että kun kerran tilaisuus olisi, pitäisi sännätä kylään jonnekin missä ei ole aikoihin ollut. Toinen asia sitten on tuo asuinkumppani, joka kyllä antaisi minulle tilaa. En vaan osaa ottaa sitä.
Aion silti yrittää. Päätin jo, etten lähde mihinkään sukuloimaan vaan olen vain kotona. Digiboksi on täynnä katsottavaa ja kauppa on lähellä. Voisi juoda skumppaa aamupalalla, se on varma tapa aloittaa päivä rennosti (kerran olen niin tehnyt). En lupaa kenellekään olla missään mihinkään aikaan, enintään itselleni olla omassa seurassani. Menen ehkä yksin leffaan ja ehkä vaan sanon Aisaparille että aion tehdä mitä huvittaa koko minilomani. Jos huvittaa, lähden shoppailemaan. Kun se on naimisiinkin luvannut mennä kanssani niin kai se muutaman päivän minunkin luolailua kestää. Kun me on jo opeteltu molemmat antamaan hänelle tilaa olla yksin, vaikka kaksistaan asutaankin.
