Duunia.

Jees, maanantaista asti olen raksa duuneissa pyörinyt. Tiiliä kannellut, laastia hämmentänyt, rapannut jne... Pakko oli taas jotain urakka työtä hankkia jostain, kun alkoi tuo rahatilanne sen verran pahalta näyttää (jälleen kerran). Kahdeksan tunnin työpäiviä, aika raskaaltahan nuo tuntuu, kun on tässä kesällä lähinnä tullut juhlittua tai jos olen duunissa ollut, niin se on ollut sellaista kevyttä duunia. Rappaaminen on kyllä yhtä helvetellistä duunia, rapatessa roiskuu, todellakin! Tai se tiilien kanniskelu, kauheaa sekin, pitää kuunella niitten muurarien valitukset, jos olen tuonut tiilet 5 senttiä liian kauas uunista tai jotain sinne päin... Kyllä se työstä käy, onneksi olen siellä ystäväni kanssa, ei ole niin tylsää.
Tänään jouduttiin savupiippua rapatessa tekemään telineet katon rajaan, parruja sinne viriteltiin ja eikun orrelle istumaan. Minä hyväkäs kun kärsin korkeanpaikan kammosta, oli oikein mukava kiivetä sinne kahden metrin korkeuteen. Tärisin siellä orrela, enkä pystynyt tekemään mitään, ystävä sai sitten rapata sieltä yläilmoista, ja minä katsoin vierestä. Alastulo oli vielä vaikeampi, kuin ylös meneminen. Se oli ihan kamalaa tulla sieltä alas, piti kääntyillä ja kurkotella ja ties mitä, oli nimittäin pikkusen lähellä, että en saanut paniikkihäiriötä, kun siihenkin olen taipuvainen. Tuli jo vedet silmiin, ja ystävä jo siinä rupesi rauhoittelemaan, että ei tarvitse itkea jne... Pääsin kyllä onneksi lopulta alas, ei tarvittu palokuntaa auttamaan. Alas tultua oli jalat yhtä hyytelöä.
Kaksi päivää ja loppuu sekin työ onneksi, en nimittäin jaksaisikaan enää pidempään, kai ne palkat riittää koulujen alkuun, pakkohan niitten on.
Kohta onkin viikko Jurassicrockiin, sinne katsomaan Ismo Alanko Teholla, Aivolävistystä ja Pelle Miljoona ja Unabomberia, ainakin.