Joutsenen mietelmiä.

Olen pitkästä aikaa todella onnellinen, olo on helpottunut vapautunut, onnellinen. Olin jo lähes unohtanut miltä tuntuu olla näin onnellinen, ja kaikkein hienointa tässä on se, että ei ole tapahtunut mitään erikoista, minä vain tunnen näin, enkä murehdi turhia. Tunne iski minuun yhtäkkiä vietettyäni tavallisen viikonlopun parhaanystäväni kanssa, ainut ero oli se että olimme kahden, emme ole viettäneet aikaa kahdestaan pitkiin aikoihin,ehkä olen siksi niin onnellinen, hän välittää ja minä välitän, tämä on ihana tunne ja nyt nautin siitä täysillä.

Mikseivät ihmiset voi ottaa kiinni tilaisuudesta, vaan jäävät murehtimaan. Kuten Ismo Alankokin sanoo biisissään Tyhmää; "On tyhmää niin tyhmää olla ottamatta mitä annetaan."
Viittaan nyt tällä tekstillä ystävääni, joka sairastaa psoriasista, nyt hänellä olisi mahdollisuus lähteä ihon hoito matkalle ulkomaille, mutta hän ei halua, koska ei halua jättää poikaansa yksin miehensä kanssa. Haista paska sanon minä! Nyt kerrankin kun hänellä olisi mahdollisuus parantaa tautiaan, hän ei suostu. Kaiken kukkuraksi tämä ystäväni valittaa, kuinka ei voi kulkea mekossa, koska hän inhoaa jaloissansa olevia psori läikkiä. Jos ne kerta häntä niin inhottavat, niin tekisi asialle jotain, menisi sinne matkalle eikä vain ruikuttaisi. Ehkä tekstistäni huomaa, että olen hieman ärsyyntynyt hänen valituksestaan, ystävälläni asiat ovat mielestäni hyvin, hänen sairautensa olisi parannettavissa, muttei sitten voi suostua hoitoon. Kaikki sairaudet kun eivät ole parannettavissa, muistakaa se.
"On tyhmää niin tyhmää olla ottamatta mitä annetaan!"

Lopetin tupakoinnin, ei enää tupakkaa.
Pitää nyt pysyä vahvana, niin saan elämän luistamaan hiukan paremmin.

Ostin parhaalle ystävälleni kielilävistyksen lahjaksi, tai siis kustansin sen.

En nyt jaksa kirjoittaa, olen ollut sairas perjantaista asti sairaana, flunssa.

Olen rakustunut itseäni pari vuotta vanhempaan naiseen, rakastuin häneen muistaakseni lähes vuosi sitten. Kesän alussa kerroin tälle naiselle tunteistani, hänkin sanoi rakastavansa minua, mutta tarvitsisi aikaa, sillä hänellä on ollut suhteita vain miesten kanssa, eikä hän osaisi aluksi suhtautua asiaan. No minähän rakastuneena annoin hänelle aikaa ja joku aika sitten hän ehdottikin, että haluisia harrastaa kanssani seksiä, no miksipäs ei ajattelin, siirrymme jälleen astetta vakavammalle tasolle. Suuren iltamme jälkeen, josta molemmat käsittääksemme nautimme, hän on vältellyt minua.Hän ei vastaa puheluihini, jos törmäämme vaikka kaupassa hän ei edes tervehdi minua. Olen pyytänyt häntä juttelemaan kanssani, mutta hän sanoo ettei meillä ole mitään juteltavaa. Pistää vähän miettimään, että mikä meni pieleen?! Teinkö minä jotakin, mikä sai hänet säikähtämään, vai pelkääkö hän omia tuntemuksiaan?

Heh, varmaan tuli aika sekava vuodatus, kun yritän samalla vahtia tuota elämäni pientä piristys palleroa. Konsta <3