Ihmisen tytär

Perjantaina joudun menemään lääkäriin verikokeisiin. Mulla saattaa olla laktoosi-intoleranssi tai keliakia. Ajatus kummastakin ärsyttää, mutta on todennäköistä, että jossain elämäni vaiheessa saatan saada kummankin, sillä mummullani ja hänen tyttärellään ja muutamalla serkullani on keliakia ja laktoosi-intoleranssi. Mukavan asiasta tekee se, että olen myös pescovegetaristi, eli siis syön kasvikunnan tuotteiden lisäksi kalaa, kananmunia ja maitotuotteita.

Nyt olen täällä pupun luona ja pupu tekee ruokaa samalla kun minä bloggailen. Yllätys, enhän minä mitään ruokaa ole oikein koskaan osannut tehdä, tai jaksanut, olen parempi jossain muissa asioissa.

Mutta minä kuittaan nyt ja jatkan illanviettoa muissa merkein.

Adiós!

Päätinpä alkaa sitten tänne jotain raapustelemaan, muiden blogien ja tyttöystävän innoittamana. En oikein koskaan ole pitänyt blogia. Mitä nyt joskus tullut jotain kirjoteltua LiveJournaliin, mutta siitä on jo aikaa.

Mutta Hei vaan, olen todellakin nuori tyttö, joka on vailla kavereita (yksi syy miksi tänne tulinkin). Olen ehkä hieman hullu, mutta myös lojaali. Olen melko pessimistinen tapaus, toisaalta myös realisti. Olen kovia kokenut ikääni nähden, mutta kaikesta olen selvinnyt.

Juuri eilen tuli tasan vuosi kuluneeksi siitä kun aloin seurustella muruni kanssa ja tällä hetkellä tuntuu että kaikki on paremmin kuin koskaan. Toivottavasti tämä ylämäki jatkuu pidempään, alkaa jo kyllästyttää kun aina joku tai jokin tulee väliin.

Seuravaan kertaan...