Eilen oli hiljainen päivä meidän kaupassa, jossa oon töissä. Kaikki oli varmaan kattomassa jääkiekkoa... Äitini mukaan lukien. Siinä sitten juteltiin syntyjä syviä toisen kassaneidin kanssa, lomasuunnittelmista pääsykokeisiin. Sitten tuli puhe pojista. Se valitteli, kuinka se ei löydä sopivaa mistää. Töissä kaikki on liian nuoria tai varattuja tai liian vanhoja, baareista tuntuu löytyvän vain pervoja.
Mä sitten totesin, et huomasin ite pari vuotta sitten, miks poikien kanssa ei oikein suju.
Se oli eka kerta ikinä, kun oon myöntäny, että olen ihan täys GAAAAYYYYY!!! En väittäny olevani Bi tai jättäny sanomatta mitään. Ja oudointa tässä on, et mä en ees tunne tätä toista kassaneitiä hirveen hyvin. Töissä jutellaan, joo, mut siihen se jääkin. Mun paras kaverikin on töissä samassa paikassa...
Myönnettäköön, että oon sanonu olevani Bi, koska pojista puhuminen on niin paljon helpompaa heteroiden kavereitteni seurassa. Ja jotenki musta tuntuu, et jos en kuolais Alex Skarsgårdin perään ni meiltä loppuis puheenaiheet... Todellisuudessa katon True Bloodia jonkun ihan muun takia. Ja muutenki, aina jos on puhe jostain tytöstä, josta satun pitämään, kaikki tuntuu ajattelevan et puhun vain saadakseni huomiota.
JOS NE SAA PUHUU POJISTA NI MIKS MÄ EN SAA PUHUU TYTÖISTÄ????
Mutta tämä työkaverini otti mut tosissaan, ja kyseli ihan oikeesti kiinnostuneena, miten tyttöjen kanssa oleminen eroaa pojista. Sanoin, että en voi silleen verrata, koska olin joskus poikien vaan siitä ilosta, ettei tarvinnu olla sinkku.
Kun se kysyi, mikä oli käänteentekevä hetki mun elämässä... sanoin, että se kun mun sydän särkyi ekaa kertaa. Sen särki mun ex-tyttöystävä, joka hiljattain meni kihloihin POIKAystävänsä kanssa. Silloin päätin, et that's it, tästä on päästävä yli ja ympäri, mä en ikinä saa ketään, jos en suostu myöntää kuka oon.
Vielä en oo saanu aikaseks kuitenkaan kerrottua muille kun tälle puolitutulle työkaverille. Oon yrittäny vitsin kanssa tunkee sen keskusteluun mut ei tunnu menevän kenekään aivoon, enkä voi syyttää niitä siitä... Mut ajattelin tänään kuitenkin tehä jotain suurta ja kertoo mun pikkusiskolle. Se oli aikoinaan eka, joka ties mun ensimmäisestä tyttöystävästä. Ehkä se vois kans olla eka, joka ei enää odota kotiin poikia.
Alan kohta itkee...
Ajattelin tänään laittautua ja mennä ulos ihan itekseni. Ensin teen siskon kaa jotain hyvää ruokaa ni en ihan juo tyhjään mahaan. Jos juon ollenkaan. Kokis linjalla. Huomenna pitäs kuulemma olla ajokunnossa.
Anyways. Tää oli mun eka vuodatus täällä ikinä... WOHOU! Vaaleja odotellessa. Koko suku äänestää perussuomalaisia... Tosi jees.
