Enhän mä saa aikaa ku draamaa puhkuvia itkubloggauksia... Jösses. Joskus vielä oon hyvällä tuulella.
Mut ihan lyhyesti vain...
Mun exä ilmotti tänään facebookissa alustavan hääpäivänsä.
Tiiättekö sen fiiliksen ku joku ottaa kiinni sun sydämmestä ja alkaa puristaa? Kyyneleet vaan tulee, etkä ees oikeesti tiiä miks, koska oot yli siitä kaikesta? Se oli sillon vaan teinidraamaa, ei sen kuulu enää näitten muutaman vuoden jälkeen enää merkata mitään.
Tätä menoo jos jatkuu ni tuun ulos kaapista koko suvulle mun mummin 85 synttäreillä jotka on pääsiäisenä. Siitähän riemu ratkeisi...
Äiti on harmittelemassa jossain Bluesin karvasta tappiota. Olettaa kai, että käytän koiran ulkona aamulla.
Pitäs ihan oikeesti päästä muuttamaan kotootakin pois. Melkein jo vuoden kerkesin ja sit pakko pakotti takasin. Noh... kunhan nyt eka pääsis takas kouluun. EN jaksa stressaa nyt tästäkin.
No niin. Menen nyt uneksimaan pinkeistä pilvistä, joilla voi matkustaa kaukaisuuteen....
