Se sarkastinen paskiainen, se joka kärjistää kaikki mahdolliset ja mahdottomat asiat... joka kuuntelee toisen sanoista vaan puolet ja vääntää ne mieleisikseen...
Sylkee paskaa rakkaiden naamalle, ei uskalla myöntää että pelkää... pelkää menettävänsä ... ja juuri sillä hetkellä toimii itseään vastaan kuin ennalta määritetty kohtalokas ennustus.
Päätään hakkaa seinään päivästä toiseen ja *huokaus* vuodesta toiseen... odottaen edelleen ihmettä.
Niin ne sanoo ettei kukaan toinen voi toistaan korjata, ei siihen pysty kuin ihminen itse... voi kun se olisikin totta... vaan mitä enemmän itse korjaan sitä enemmän huomaan rikki meneväni... yksin tiedän olevani vahva, ja se tekee siitä hetkestä aina vaan vaikeamman... kun toinen saa minut heikoksi, puolustaudun aina vaan enemmän...
Jälleen huomaan toivovani vapautusta, armoa elämästä, ajattelevani tätä maailmaa helvetin kiirastulena...
Mikä minusta on tehnyt näin heikon? Väsyneen matkaamaan? Se, että joka kerta kun katson maailmaa pystypäin ja ylpeänä, toivon täyttäessä sydämeni, kompastun risukkoon, risukkoon joka raatelee jalkani verille ja polvet tömähtävät maassa siihen ainoaan terävään kiveen ...
Sieltä on noustu monta kertaa, kynsillä raavittu tie auki ja hampaat irvessä, kyyneleet silmissä vedetty itsensä ylöspäin. Montako kertaa vielä täytyy jaksaa?
Jos yhden toiveen saisin esittää, se olisi että tällä kertaa tulevaisuus muuttuisi. Jos ihmisellä on voima päättää tulevaisuudestaan, minä tahdon sen kaiken voiman nyt tähän käyttää. Matka on pitkä, tiedän sen. Mutta en tahdo suistua syvemmälle, tahdon nousta ylöspäin. Jos ei se ole mahdollista, päästäkää minut jo pois.
2 kommenttia
audinkopoika
7.7.2007 10:21
Kyllä se eläminenkin on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa... Uskon, että onnistut muuttamaan paatuneita tapojasi, olet jo voiton puolella, kun mietit asiaa..
Audinkoista päivää sinulle :)
martin
8.7.2007 11:44
Matka on pitkä ja kivinen (paljolti). Se on aina mahdollisuus uskolle, toivolle ja rakkaudelle kuitenkin. Anna se mahdollisuus! Voimia jaksaa matkallasi!