Mää muistan ny pikkasen liian hyvin pari unta mitä oon viime aikoina nähny... toinen säpsähdytti hereillle hyvinkin ikävästi ja toinen... ei ollu niin ikävä mutta pisti sekin ajattelemaan että mitäs vittua. Tarttee tehä jotain. Ikävä olematonta.
Crash Japicoot
Näytetään bloggaukset tammikuulta 2009.
Askel kerrallaan taas
No alkoihan se helpottaa. Pari päivää piti kiskoa nappeja naamaan etten olis tehny mitään peruuttamatonta.
Nyt sitten taas kerran perusasioista liikkeelle.... eli hiustenleikkuusta on aina hyvä aloittaa :D
Sitten kaikki netissä esiintyvät kuvat helvetin kuuseen ja uusia tilalle... Mikähän hitto siinä on että se auttaa?
Tarpeeks syvältä itseinhosta kun ponnistaa niin muutosta tapahtuu monissa asioissa viikossa enemmän kuin vuodessa.
Joskus "pelkkä" kirjahyllyn siirtäminenkin on auttanut. Hmm.
Tänään tässä, huomenna....
Niinhän se menee, ettei mitään voi paeta loputtomiin... mikään ei ole piilossa lopullisesti.
Mä en ole ikinä osannut epäonnistua.
Varmaan mikään ei saa mua yhtä pahasti tolaltani kuin asiat joita en kykene tekemään niinkuin oikein olisi.
Joskus se on kiinni yhdestä puhelinsoitosta, joskus kahdesta.
Joskus kyse on vaan siitä, etten osaa ajoissa luovuttaa ja myöntää etten jaksa.
Mutta mitä sitten, kun vihdoin luovutan, vihdoin tunnustan miten huonossa kunnossa olen... ja mulle kerrotaan miten selkärangaton paska mä olen kun en edes tämän vertaa pysty.
Olen paska, tiedän sen.
ANTAKAA MUN NYT OLLA JO RAUHASSA !!!!