Huvittaa. Puolison kanssa on tarkoitus matkustaa toiselle puolelle maata. Ensin oli vakaita suunnitelmia, että saadaan kyyti hänen sukulaiseltaan, jota, viime bloggauksen keskustelusta inspiroituneena, voisin luonnehtia "tuohtuvaiseksi" ihmiseksi. Ehdin kehittää pienen kotoisen kriisin aiheesta, jaksanko tämän sukulaisen seuraa tuntikaupalla pienessä autossa, olkoonkin että osaan luontevammin vetää rajaa tähän sukulaiseen kuin vaikka työkavereihin.
Mutta turha huoli: nyt kävi ilmi, ettemme käytännössä mahdukkaan siihen autoon. [Aargh, en voi uskoa että juuri kirjoitin -kaan -päätteen kahdella k:lla!!! Täytyy johtua syystaudin aiheuttamasta valvomisesta. - Elämä on täynnä syvästi ravisuttavia järkytyksiä kuten kielivirheitä ;-) .] Oikeastaan on kätevää, että tämän sukulaisen kanssa voimme suunnitella paljon kaikkea yhteistä, mistä suurin osa jossain vaiheessa peruuntuu. Kaikilla on hyvä mieli yhteisistä yhdessäolon suunnitelmista, eikä sit kuitenkaan haaskaannu aikaa tai hermoja toteuttamiseen, kunhan osaa varautua 90% peruuntumiseen. :-D Mutta en ollut taas muistanut ennakoida, että sama juttu pätisi myös tässä kyytitapauksessa. Onneksi ei ole myöhäistä tehdä varasuunnitelmaa: bussit ja junat kulkee (aina joskus), eikä peruuntuminen harmita, kun saa olla vähän rauhemmassa.
Hm, ehkä voisi suorastaan kiittää sukulaista siitä, että hänen kyytitarjouksensa aikaansai terveellistä ajatuksenvaihtoa keittiönpöydän ääressä :-D
