Huomenna vanhemmat lähtee viikoksi Pyhätunturille, noin tuhannen kilometrin päähän kotoa. Aluksi ajattelin että vissiin tuntuu yksinäiseltä, vaikka onkin vähän enemmänkin kränää tuon äiti-ihmisen kanssa. Mutta toisaalta, tuossa juuri asuin käytännössä yksin kolme kuukautta. Sinä aikana ehti veli muuttaa pois, ja vanhemmat kävi ehkä pikavisiitillä niin että ehti käymään kaupassa tai heittämässä ruokarahaa. Saman ne tekee tänään.

Ennen kesälomaa en muuten käytännössä osannu pestä pyykkiä. Tiesin periaatteen, pyykit sisään, ohjelman valinta jne. mutta oikeasti en tiennyt miten homma toimii.

Ja opin mie ruokaakin paremmin laittamaan.

Ainakin pärjäisin omassa kämpässä...