About a girl

Olen nyt vähän pattitilanteessa.

I wanna know where you belong
I wanna know why I sing this song
I tried to show how much I feel
Is that a dream or is it real?

I never look where you belong
Until i gotta sing my song
Is it a lie or is it true?
So many tears I've cried for you

Woh ohh, a million tears for you
Wooho ohh, a million tears for you
Ohh, a million tears for you
Wooho ohh, a million tears for you

A million tears that I have cried
I wish you were right by my side
I tried to show how much I care
Beleive in me I will be there

I never knew where you belong
Whenever you just hear my song
Is it a lie or is it true?
So many tears I've cried for you

En just tykkää kovinkaan paljoa elämästäni.
Ja tavallaan tykkään.

Olen lähentynyt hirveästi muutaman ystävän kanssa ~~ kiitos heille siitä.
.. ja muutaman kanssa olemme kuin emme enään edes tuntisi.

Mitään säpinää elämässä ei ole enään. Mihin se kaikki hävisi?
Vanhapiika työnarkomaani jo tässä iässä, siis.
Onneksi sain vuoden ajan kokea, millaista on olla joku muu kuin "Ei kukaan". Olla joku jollekin.

Nyt olen joku vain neljälle tassulle ja neljälle kaviolle <3
Ne rakastaa mua tälläsenä kun olen.

On aika toimia! Hyvät lukijat (jos teitä on..), tässä teidän silmienne alla minä vannon, että on aika aloittaa uusi elämä!

Olen vasta nyt oivaltanut, miten kamalan surullinen suhteeni oli ja kuinka rakastuin ihmiseen, jota ei oikeastaan ollut olemassakaan. Tahdon uuden henkilön jonka kainaloon käpertyä! Ja haluan sosiaalisuutta! Puhetta! Ei enään yksinäisyyttä!

Joulu tuo ihmeitä aikaan.

Nimittäin se, että rakkauselämäni on hyvin, hyvin kuollut ollut jo pitkään.
Pystyyköhän sitä elvyttämään?
Kuka tulisi esihoitajaksi?

Olen tehnyt tänään hirveästi kaikkea! Aamulla ensimmäisenä koe, jonka tein ihan mukiinmenevästi. Sitten koulusta päätyäni lähdin koiria liikuttamaan, jonka jälkeen söin vähän ja pinkaisin äitini kyydillä ratsastamaan ystäväni kylmäverisellä ruunalla. Poika onkin minulle jo entuudestaan tuttu kaveri, usein tullut sillä köpöteltyä - ja kun omalle hevoselle annoin vapaapäivän tänään, niin pitihän ottaa ilo irti!

Hemmo oli mukava, tottelevainen, energinen kylläkin ja jäykähkö ja lopulta ei jaksanut enään keskittyä - lapsenmielinen herrahevonen kun on. Mutta oli tosi kiva fiilis (ja on yhä) kun ratsastin kerrankin hyvin. Kun pääsin kotiin, lähdin koirien kanssa lenkille.

Ja nyt istun tässä. Hieman väsyneenä, mutta iloisena sekä varsinkin tyytyväisenä.

Ei juukelipuukelis, vastahan sen tajusin että tosiaan, joulu on tulossa! Kohta on taas talo kauniina, valoinen ja on lämmin ja hyvä olla. Sellaisiin jouluihin olen tottunut - yksi joulu meni perseelleen, mutta se ei saa toistua! Siitä minä pidän vaikka itse huolen.

On se kumma ettei ihminen vaan tajua tulleensa torjutuksi ja jatkaa vaan ahdistelua sekä piinaamista vaikka kuinka sanoo ja pyytää että jättäisi rauhaan.
TUSKAA.

Olempas ollut epäaktiivinen.. laiskuus ja kiire eivät ole kovinkaan hauska yhdistelmä.

Lumi tuli ja meni. Sitä ilahtui hirmuisesti kun maa oli monta päivää kunnon valkoisen lumikerroksen kuorruttama, kunnes sunnuntaina kaikki lähti pois. Nyt jäljellä on vain kova pakkanen, jonka ansiosta tälläinen rasitusastmainen meinaa henkensä menettää pyöräilymatkalla tallilta kotiin tai toisinpäin.

No, olen kuitenkin ollut varsin hyvällä tuulella viimeaikoina, toivottavasti tämä pysyisi. Vielä ei tiedä, mitä joulu tuo tuodessaan, mutta toivon ainakin ettei samanlaista ahdistusta kuin viimevuonna, Vaikka tapahtuipa viimeksi joulun jälkeen jotain hyvin, hyvin onnellistakin - jotain sellaista, mitä vieläkin kaipaan sydän verta itkien..

Hiljaisuus.
Väsymys.
Mietteliäisyys.
Ahdistus.

Oi tulisit joululoma jo!

..positiivista kylläkin se, että sain vihdoin viimein kipsin pois jalastani.