On aika toimia! Hyvät lukijat (jos teitä on..), tässä teidän silmienne alla minä vannon, että on aika aloittaa uusi elämä!
Olen vasta nyt oivaltanut, miten kamalan surullinen suhteeni oli ja kuinka rakastuin ihmiseen, jota ei oikeastaan ollut olemassakaan. Tahdon uuden henkilön jonka kainaloon käpertyä! Ja haluan sosiaalisuutta! Puhetta! Ei enään yksinäisyyttä!
Joulu tuo ihmeitä aikaan.
Nimittäin se, että rakkauselämäni on hyvin, hyvin kuollut ollut jo pitkään.
Pystyyköhän sitä elvyttämään?
Kuka tulisi esihoitajaksi?
Olen tehnyt tänään hirveästi kaikkea! Aamulla ensimmäisenä koe, jonka tein ihan mukiinmenevästi. Sitten koulusta päätyäni lähdin koiria liikuttamaan, jonka jälkeen söin vähän ja pinkaisin äitini kyydillä ratsastamaan ystäväni kylmäverisellä ruunalla. Poika onkin minulle jo entuudestaan tuttu kaveri, usein tullut sillä köpöteltyä - ja kun omalle hevoselle annoin vapaapäivän tänään, niin pitihän ottaa ilo irti!
Hemmo oli mukava, tottelevainen, energinen kylläkin ja jäykähkö ja lopulta ei jaksanut enään keskittyä - lapsenmielinen herrahevonen kun on. Mutta oli tosi kiva fiilis (ja on yhä) kun ratsastin kerrankin hyvin. Kun pääsin kotiin, lähdin koirien kanssa lenkille.
Ja nyt istun tässä. Hieman väsyneenä, mutta iloisena sekä varsinkin tyytyväisenä.