Helsingin Sanomien viikkoliite nosti juhannusviikolla 2012 kansikuva-aiheekseen homomiesten tapaamisperinteen ulkona luonnossa. Jutun lähtökohtana oli se, että perinne on lähes lakannut. Kuitenkin jutun myötä vahvistui käsitys siitä, että asia ei ehkä ole aivan noin. Kaikkia helsinkiläisiä homomiehiä ei viehätä homobaarien drinkkikkulttuuri, tai edes jutussa mainittujen "Kampin paikkojen" ilmapiiri. Ulkoilman tapaamispaikkoja on tietenkin kautta Suomen.
HS oli pyytänyt paikalle helsinkiläiseen puistoon Jorma Hentilän, yhden maamme ensimmäisistä julkihomoista. Hän totesi tapaamispaikkojen olleen aikanaan melkein keskellä kaupunkia, vaikka esimerkiksi työpaikan menettäminen oli paljastuessa mahdollinen. Nykyisin tuollaisia pelkoja ei ole, mutta tapaamispaikat ovat parinkin ikäluokan verran olleet metsissä. Jos kaupungin anniskelupaikkoja ja videoteollisuuden jakelupisteitö ei oteta lukuun.
Helsinki Priden aikoihin julkistetaan kirja homojen puistokulttuurista. Taitavasti juttujen lukuarvoa ajatteleva HS tarttui aiheeseen jo ennakkoon. Ja ilmeisesti päätyi toteamukseen, että ulkoilma usein edelleen voittaa sisätilat ja anniskelun.
HS jätti tarkat maantieteelliset koordinaatit julkaisematta. Hyvä niin, koska menneitten vuosikymmenten väkivalta ehkä saattaa osua kohdalle.
Etusivulla käytetään sanoja "kalliolla, kukkulalla". Ne viitannevat suomalaiseen kansanlauluun. 70-luvulta tuli tunnetuksi laulun uusi sovitus, jonka ilmeisesti ensimmäisenä julkaisi äänitteenä Koiton laulu. Sitä enne oli totuttu mm Mikko von Deringerin Peipposten esittämään perinteisempään versioon.
Entisten lakien ja niistä seuranneiden asenteiden aikana puistomaailmaan iski joskus poliisi. HS oli nyt haastatellut virkavaltaa, joka oli todennut paikkojen olevan tiedossa, muttei enää juurikaan työllistävän.
HS:n viikkoliitteen jutun oli laatinut Lauri Korolainen, kuvat Miikka Pirisen.
