Paulusta kuvaava mosaiikki ravennalaisessa kappelissa, peräisin 400-luvulta
Jälleen vietämme joulua vapahtajan syntymän kunniaksi. Syntymästä on jo yli 2000 vuotta. Lähes yhtä kauan homoja ja lesboja on vainottu, poltettu, kivitetty, solvattu, teljetty mielisairaiden tyrmiin ja lynkattu. Raamattua on luettu tarkasti ja sieltä on löytynyt muutama lause, jotka edelleen oikeuttavat homojen ja lesbojen rankaisemiseen. Tavallisimmin siteerattu kohta on Paavalin kirjeessä roomalaisille. Paavalin kirjeestä alkoi vuosituhansia kestänyt vaino kristillisessä maailmassa.
Porvarilliselta nimeltään hän oli Saulus ja hän oli juutalaisesta varakkaasta kodista. Hän oli kotoisin Tarsoksesta, varsin merkittävästä Rooman valtakunnan provinssipääkaupungista. Hän oli syntynyt samoihin aikoihin kuin Jeesus: vuosien 1 - 5 välillä. Hänet kasvatettiin farisealaisen tradition mukaan. Hän puhui kreikkaa ja tunsi kotiseutunsa kulttuurin hyvin. Tarsos oli tunnettu sivistyskeskus. Isä opetti teltantekijän ammatin. Perhe oli niin varakas, että he voivat ostaa roomalaiset kansalaisoikeudet.
Paavali (Paulus) on roomalaisnimi. Hän muistutti usein roomalaisista kansalaisoikeuksistaan ja sen vuoksi hänellä oli etuoikeuksia. Hän muutti Jerusalemiin Temppeliakatemiaan rabbien ja farisealaisten kirjanoppineiden koulutukseen. Hänen opettajansa oli tunnettu Rabbi Ganakiel. Koulutuksen jälkeen hänestä tuli isiensä uskon ja juutalaisen oikeuden innokas tukija. Lainoppineena hän virkatehtävissä osallistui diakoni Stefanuksen oikeusprosessiin ja kivittämiseen. Stefanuksen kuoleman jälkeen alkoivat Jeesus-kannattajien vainot. Paulus oli ilmeisesti mukana syyttäjänä ja tuomitsijana.
Jonkinlainen takaa-ajo oli kai silloin Damaskuksen tiellä, kun hän oli ratsailla ja valo osui kohdalle ja hän putosi maahan. Ääni kysi: Saulus, Saulus, miksi vainoat minua. Jeesus-vainoojasta tuli hetkessä Jeesus-seuraaja. Elettiin vuotta 33 tai 34. Jeesus oli ristiinnaulittu vuonna 30.
Näin hänestä tuli lopullisesti meidän kaikkien tuntema Paavali, pakana-lähetyssaarnaaja. Apostolien konventissa 48/49 sovittiin osaamisalueista. Pietari lähti käännytystyöhön juutalaisten keskuuteen. Paavali keskittyi pakanoiden käännytykseen. Paavali alkoi levittää viestiään koko roomalaisessa valtakunnassa. Hänen sanomansa oli , että Jumala ei tee eroa juutalaisten ja ei-juutalaisten välillä. Jo siihen aikaan oli oppiriitoja. Ilmeisesti Paavalin ja Pietarin välit olivat ajoittain tulehtuneet.
Paavali perusti matkoillaan Vähässä-Aasiassa ja Kreikassa monia seurakuntia, ekklesioita. Oli pieniä kotikirkkoja, kun asunnon omistaja piti avoimia ovia jeesus-seurakunnalle. Paavali piti yhteyttä kirkkoihin kirjoittamalla kirjeitä. Kaikki kirjeet eivät ole säilyneet, mutta niistä seitsemän on voitu kohtuullisesti rekonstruoida. Ne kirjeet löytyvät Uuden Testamentin loppupäästä.
Roomalaiskirje oli alkusysäys homovainoihin. Se syntyi ilmeisesti vuonna 56 Korintin kaupungissa Kreikassa. Nykyään siinä vieressä on kuuluisa Korintin kanava. Kirjeessä Paavali esittelee tulevaa Espanjan matkaa, johon hän tarvitsee tukea. Matka alkaisi Roomasta. Mutta toisin kävi. Hän oli käymässä Jerusalemissa vuonna 58, kun tuli mellakka Temppelivuorella. Paavali yritettiin lynkata ei-juutalaisena. Apuun tulivat roomalaiset joukot ja hänet vangittiin. Oikeus ilmeisesti antoi kuolemantuomion, mutta Paavali vetosi roomalaisuuteensa. Roomalaiset on tuomittava Roomassa. Näihin tapahtumiin päättyvät Apostolien teot Raamatussa. Paavali luovutettiin eteenpäin ja hän kuoli Neron vainoissa Rooman palon jälkeen vuonna 64. Rooman kansalainen kuoli miekan iskuun. Paavalin viimeisistä vuosista ei ole tarkkaa tietoa. Hän sai hautapaikan todennäköisesti Ostian tien varresta. Nyt siinä on kaunis San Paolo fuori le Mura –kirkko.
Miksi Paavali nosti homokysymyksen esiin? Se oli keisari Caligulan aikaa ja aviopari Aquila ja Priska olivat olleet aikaisemmin Roomassa ja kertoivat Rooman elämästä. Heidät oli keisari Claudiuksen aikana karkotettu ja he siirtyivät Efesokseen ja tapasivat Paavalin. Keisari Caligula oli tunnettu seksuaalisista vapaista mieltymyksistään. Hän oli viettänyt nuoruutensa Kölnissä, koska isä oli Germanian käskynhaltija. Hän vietti päivänsä roomalaissotilaiden keskellä ja sai lempinimen ”sotilassaapas”, Caligula. Silloin hän ehkä koki ensimmäiset homoeroottiset elämyksensä. Roomalaiskirjeessä Paavali vakuuttaa, että vain pakanat syyllistyvät sellaiseen. Uskovat Jeesus-kannattajat eivät sellaiseen ryhdy. Paavali ei erota homoseksuaalista suuntautumista homoseksistä, siis teoista. Hän kertoo vain heteroseksuaalisista miehistä, jotka ovat vaihtaneet luonnollisuuden epäluonnollisiin seksimenoihin. Se homoseksuaalisuus, jonka nyt tunnemme persoonallisuuden kokonaisuutena, oli Paavalille vierasta. Kun tänä päivänä jotkut lukevat raamattunsa sanasta sanaan, heiltä voi kysyä: Ymmärrättekö varmasti lukemaanne? Kuunnelkaa hetki näitä ihmisiä!
Room 1:17-28
Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen; samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti. Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia.
Lisää Paavalista mm.:
Wille Riekkinen - Kari Kuula: Paavalin jalanjäljissä, 2002
Alain Badiou: Apostoli Paavali, 2011
Kari Kuulan Laajassa tietokirjassa Paavali, kristinuskon ensimmäinen teologi (2001) käsitellään vain lyhyesti homoseksuaalisuutta. Kuula kirjoittaa, että juutalainen perinne paheksui kreikkalaista homoseksuaalisuutta ja pederastiaa. "Tässä kysymyksessä apostolin jyrkkä kanta on vaikuttanut huomattavasti myöhempään kristilliseen etiikkaan. Erityisen ongelmallista on ollut, että normatiivisena pidettyjä apostolin lausumia on ollut vaikea yhdistää siihen, mitä nykyään tiedämme homoseksuaalisen orientaation synnystä ja sen mahdollisuudesta aidosti ilmaista välittämistä ja rakkautta" (s. 397)