Saksa: Rautateiden ystäville omia klubeja

  • Artikkeli
  • Ihmisiä ja ilmiöitä
  • vaeltaja2006

Hampurin rautatieharrastajien klubi, Schwule Eisenbahnfreunde Hamburg, perustettiin vuonna 1999. Ensimmäinen kokoontuminen oli St, Georgen kapunginosan keskellä, Cafe Uhrlaubissa. Kokoonkutsujat eivät olleet uskoa silmiään: paikalle tuli yli 50 rautateistä kiinnostunutta homoa. Jatkokokoontumisiinkin riitti kiinnostuneita niin paljon, että kahvilan takahuoneen tilalle hankittiin kokouspaikka kulttuurikeskuksesta. Joka kuukauden kolmantena tiistaina on kuukausitapaaminen, Viimeksi se oli viime tiistaina. Kokoontumisissa katsellaan ihmisten ottamia rautatieaiheisia valokuvasarjoja, esitellään mm. jäsenten tekemiä digitaaliohjattuja pienoisrautatiesovelluksia, puhutaan pienoismalleista ja suunnitellaan toimintaa. Vuoden aikana tehdään monia retkiä: junilla, S-kaupunkijunilla ja raitiovaunuilla. Retkillä tutustutaan vanhoihin historiallisiin juniin ja raitiovaunuihin ja moderneihin ohjausjärjestelmiin. Hampurin rautatieharrastajat lähtevät seuraavan kerran retkelle helmikuun 5. päivänä. Illan hämärtyessä matkaa tehdään museojunalla pitkin S-bahn-rataverkkoa. Kiertoajelu on tarkoitettu kaikille rautateistä kiinnostuneille, eikä ainoastaan homoryhmälle.

http://www.historische-s-bahn.de/


Rautatie on suuri kone


Rautatie on maailman suurin kone. Juna on koneen liikkuva osa. Järjestelmä rakennetaan kestäväksi. Raitiovaunun eliniän tulee olla vähintään 40 vuotta, junan vielä pidempi. Rautatieasemat ovat komeita - ne ovat uuden ajan kaupunginportteja. Sillat ovat jykeviä ja omalla tavallaan kauniita. Rautatien harrastaja tuntee veturit. Kun uusi junatyyppi tulee liikenteeseen, sitä mennään joukolla katsomaan. Uusi junarata on aina suuri tapahtuma. Kun Amerikassa valmistui rata länsirannikolle, se merkitsi valtavaa kulttuurista muutosta. Päivittäin oli mahdollisuus lähteä yli mantereen.

Ensimmäisenä rautatien sai Englanti vuonna 1825. Saksaan rautatie tuli 1835 ja Suomeen 1862. Suomessakin monet paikkakunnat alkoivat kukoistaa, kun ne saivat rautatien ja rautatieaseman. Ja monelle nuorelle homolle rautatie on ollut oiva keino päästä pois maaseudun ankeudesta, kaupungin monikulttuurisempaan ilmapiiriin.


Keski-Euroopassa monia homojen rautatiekerhoja


Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä on monia rautatienystävien kerhoja homoille. Myös Norjassa on yksi kerho. Niillä on vuosittain yhteinen vuositapahtuma, ja silloin puitteet ovat tavanomaista suuremmat. Isommalla joukolla päästään tutustumaan rautateiden infraan: huoltoon, järjestelmän hallintaan, jne. Saksassa on monia historiallisia rautateitä ja rautatiemuseoita. Vuonna 2004 vuosikokoontuminen oli Münchenissä. Siellä tututstuttiin mm. nopeiden ICE-junien huoltoon (kuva) ja käytiin vuoristorataa pitkin ylhäällä Alpeilla. Tekniikan museossa oli myös nähtävää: siellä on suuri pienoisrautatie, jonka ohjaus tapahtuu tietokoneilla. Monet junien pienoismallit tuntuvat olevan saksalaisia.

Juna voi olla myös treffipaikka. Junaharrastaja voi jättää nettisivulle tiedon: Matkustan junassa XX Helsingistä Ouluun. Olen vaunussa Y, paikka XZ. Sitten vain odottelemaan.

Todellisella rautatiefanilla on pienosirautatie olohuoneessa. Hampurin kerhoa vetää miespariskunta, joiden olohuoneessa on 200 metriä kiskoja, asemia ja Schwarzwaldin metsämaisemia. Hyvällä suunnittelulla sinne mahtuu myös tv:tä katsomaan. Pariskunnan toinen osapuoli erosi vaimostaan, koska tämä ei sietänyt kiskojen kolinaa olohuoneessa. Ehkä eroon oli muitakin syitä.

Kiinnostus rautateihin kulkee suvussa. Ensimmäinen homomies, johon koskaan olen tutustunut, oli rautatieläisen poika. Hänen yksiössään Sampsankadulla oli iso määrä junien pienoismalleja. Rautatien henki oli ilmeisesti periytynyt isältä pojalle. Itse odottelin kouluaikana linja-auton lähtöä päivittäin risteyspaikkakunnan rautatieasemalla. Se jätti jonkinlaisen jäljen.

Saksan rautatienharrastajien nettisivut

Kommentoi juttua ja keskustele aiheesta