Kutsu minua nimelläsi kertoo suomeksi menestyselokuvasta tutun tarinan

  • Artikkeli
  • Arviot ja esittelyt
  • Sami Mollgren
  • 3
Tammen kustantama Kutsu minua nimelläsi julkaistiin maaliskuussa.

André Acimanin romaani Call Me by Your Name vuodelta 2007 ilmestyi maaliskuussa suomeksi, nimellä Kutsu minua nimelläsi. Teoksen on suomentanut Antero Tiittula ja kustantanut Tammi.

Tarina sijoittuu Pohjois-Italiaan 1980-luvun alkupuolelle ja kertoo 17-vuotiaan Elion ja hänen isänsä amerikkalaisen assistetin Oliverin välisen suhteen kehittymisestä. 

Vuonna 2017 Acimanin tekstin pohjalta julkaistiin James Ivoryn käsikirjoittama ja Luca Guadagninon ohjaama saman niminen elokuva. Käsikirjoitus palkittiin Osacarilla. Kokkolassa Call Me by Your Name nostatti tammikuussa kohun, kun paikallisen lukion oppilaille tarjottiin mahdollisuus katsoa se, ja Perussuomalaisia lähellä oleva Suomen Uutiset -julkaisu esitti virheellisesti oppilaiden joutuneen sakon uhalla katsomaan elokuvan.

Romaanissa Elion mielen möyriminen kuvataan syvemmin kuin elokuvaversiossa. Romaaniin myös kuuluu elokuvasta poiketen epilogi, suorastaan laajennettu sellainen. 

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

3 kommenttia

Tässä oli erikoista se, että heteroseksiä näytettiin, mutta kun oli homoseksiä niin kuva siirtyi puuhun ja kuului huokauksia...elokuva käsittelee kesäromanssia ja ihastumista, ei siis rakkautta. Iso ero. Heteromiehen kirjoittama fantasia.
André Aciman on avioliitossa naisen kanssa ja heillä on kolme lasta. Sitähän me emme tiedä, onko hän kenties bi?

Ostin audiokirjan. Halusin kokeilla miltä tuntuu kuunnella tuo kirja. Iso yllätys oli se, että kirjassa on paljon enemmän sisältöä ja valtavasti yksityiskohtia kuin elokuvassa. Seksikohtauksetkin on kerrottu tyylillä. Ne eivät ole rumia, mutta hyvin eroottisia kylläkin.

Kuuntelen parhaillaan YLE Areenasta Marcel Proustin kirjaa Kadonnutta aikaa etsimässä. Kerronta on todella monipolvista ja yksityiskohtaista. Hieman sama on tyyli myös André Acimanilla.

Kuunneltuani kirjan alkaa tuntua siltä, ettei elokuva pääse läheskään sille tunteiden intensiteetin tasolle kuin kirja. Monessa kohtaa tuli oma nuoruus mieleen ja turha arkuus näissä asioissa. Erinomaisia tilanteita tuli eteen, mutta kun en uskaltanut rikoslain ollessa voimassa.