Online-deittailun jne.

  • Artikkeli
  • Ihmisiä ja ilmiöitä
  • Sami Mollgren
  • 7
Tinder on yksi online-deittipalveluista

Mobiilideittailu on vuotta 2014, ja muutamia aiempiakin. Älypuhelimiin ladattavia sovelluksia on lukuisia erilaisia. Yksi uusimmista on nimeltään Tinder. Sen kerrotaan sopivan deittiseuran hakemiseen niin vastakkaista kuin samaa sukupuoltakin olevista.

Tinderissä hakuja voi rajata sukupuolen, iän ja välimatkan mukaan

Käyttäjän kannalta online-deittailusovellusten idea on yksinkertainen: helpottaa seuran löytämistä. Sovelluksen tekijän motivaation lähde taas on yleensä mahdollisuus ansaita rahaa, esimerkiksi näyttämällä mainontaa käyttäjille tai rahastamalla sovelluksen käyttämisestä.

Internetin tulo 1990-luvun alussa lisäsi seksuaalivähemmistöihin kuuluville radikaalisti mahdollisuuksia löytää kumppani tai tilapäisempää seuraa. Netin myötä aukeni uusi mahdollisuus solmia kontakteja vertaisiinsa erilaisilla sähköisillä yhteydenpitovälineillä ja myöhemmin erityisillä treffipalveluilla. Sitä ennen mahdollisuudet olivat kirjeenvaihtopalstat, kalliit senssipuhelimet ja kohtaamiset kasvokkain. Isommissa paikoissa hlbti-väen illanviettopaikat toivat toki helpotusta ihmissuhteiden etsintään. Muualla kiinnostavan ennestään tuntemattoman henkilön lähestyminen kasvokkain on hlbti-vähemmistöön kuuluville yhä riski; väärää henkilöä lähestyminen voi johtaa aggressiiviseenkin vastaanottoon.

Sitten tulivat älypuhelimet ja mobiilideittisovellukset

Älypuhelimet ja etenkin olinpaikkaan - siis paikannukseen - perustuvat deittailusovellukset toivat uuden ulottuvuuden kasvokkain kohtaamiseen. Lähistöllä olevat samaa sovellusta käyttävät näkyvät näppärästi matkapuhelimen näytöllä, henkilön kirjoittamat profiilitiedot ovat luettavissa - ja mieleisen kanssa voi ruveta sovelluksen välityksellä viestittelemään ja joissain sovelluksissa mahdollisesti jakamaan kuviakin kahden kesken. Ja ehkäpä sopia kasvokkain kohtaamisestakin. Jatko riippuu kahden ihmisen tarpeiden mahdollisesta kohtaamisesta, ikiaikaisin henkilökemioiden lainalaisuuksin.

Deittisovelluksilla on kullakin oma elinkaarensa. Osa ei saa siipiä alleen lainkaan ja toisaalta jotkut tulevat erittäin suosituiksi - häipyäkseen unholaan, kun joku toinen tekee vastaavan, mutta paremman. Palvelun menestymiselle on luotettavan toimivuuden lisäksi tärkeää se, että sillä on käyttäjiä niin paljon, että mielekkäitä kontakteja syntyy riittävästi.

Homomiehet ovat käyttäneet ahkerasti esimerkiksi Grindr-sovellusta. Samoilla apajilla ovat myös Bender, Maleforce, nearox, Gay app, Hornet, Gay Romeo, Scruff ja Jack'd. Niiden kohderyhmänä ovat erityisesti seksuaalisesti aktiiviset homomiehet. Myös karhumiehille on oma sovelluksensa: GROWLr. Monissa sovelluksissa on mahdollisuus rajata hakuja esimerkiksi ulkonäköön tai seksimieltymyksiin liittyen.

Heteroille suunnattuja vastaavia sovelluksia on samoin lukuisia. Vaikka niitä markkinoidaankin hetereoille, on suurimmassa osassa mahdollisuus myös mies miehelle ja nainen naiselle -hakuihin. Eri asia on, ovatko kanssakäyttäjät otollista kohderyhmää samaa sukupuolta olevaa etsivälle.

Pelkkiä pikapanoja, pinnallisuutta, pettämistä?

Pikainen paineiden purku kaapissa elävän, heteroarkea elävän yrityspomon kanssa kanssa töiden ja kuntosalin välissä? Nopea kohtaaminen naapuritoimistossa työskentelevän vartijan kanssa? Flirttailua komeiden sixpackilla varustettujen tyyppien kanssa? Nettisuhteiteita iltamyöhällä oman puolison jo nukkuessa vieressä?

Online-deittipalveluita pidetään usein yhtenä nykyajan ja sen arvojen kielteisistä symboleista. Kontaktin ottamisen helppouden voi ajatella olevan olevan yhteydessä kontaktien syvyyden kanssa; kertakäyttöihmisen kohdattuaan voi pistää lakin päähän ja huikata "näkemiin" - vaikka todellisuudessa toista kertaa ei ole aikomustakaan törmätä.

Taskussa kulkeva reaaliajassa päivittyvä lista potentiaalisista lähiseudun päiväkahviseuralaisista on eittämättä ulkonäkökeskeinen. Kiinnostus - tai epäkiinnostus - ratkeaa lyhyellä vilkaisulla ruudulle. Jälkimmäisten kohtalona on joutua "blokatuksi". Aina ei ehkä edes muisteta että siellä toisessa päässä on toinen ihminen.

Toisaalta - onko "tosielämä" sen kummallisempaa?

Eikä edellä esitetty ole deittisovellustenkaan osalta ainakaan koko totuus. Tiedetään, että välittömän lihallisen himon tyydyttämisen apuvälineenä toimimisen lisäksi erilaiset palvelut ovat toimineet muutenkin: sosiaalisessa mediassa tai deittisovelluksilla alkanut yhteydenpito on johtanut myös syviin ystävyyssuhteisiin, vakituisiin osapuolten tarpeet tyydyttäviin fyysisiin suhteisiin, hyvinkin kiinteisiin parisuhteisiin, johonkin niiden väliltä - ja paljoon muuhukin. Eikä pidä unohtaa kahviloissa käytyjä filosofisia keskusteluja elämän tarkoituksesta.

Tinder: tykkää tai hylkää

Tinder syntyi syksyllä 2012. Maailmalla Tinder on ollut yleisesti tunnettu jo hyvän aikaa, ja alkuvuoden aikana se rantautui Suomeenkin. Palvelun perusidea on samantyyppinen kuin muissakin mobiilideittailusovelluksissa: etsiä ja yhdistää lähellä toisiaan liikkuvia, ennalta tuntemattomia ihmisiä toisiinsa. Tinderin käyttö edellyttää käyttäjältään Facebook-profiilia, ja se toimii Android- ja iOS-laitteissa.

Sovellus näyttää asetuksista määritellyn alueen sisällä parhaillaan olevien valittuun ikähaarukkaan osuvien henkilöiden iän, etunimen, sukupuolen ja Facebook-profiilikuvan, mutta ei esimerkiksi profiilia tai muuta tarkempaa tietoa. Rajaukseksi voi laittaa myös sukupuolen. Henkilöitä näkyy "korttipakassa" kerrallaan yksi. Pakkaa selatessa henkilöitä voi poistaa klikkaamalla rastia tai merkata kiinostavaksi klikkaamalla sydän-symbolia. Tai vastaavasti huiskaisemalla kortin vasemmalle tai oikealle.

- Tinderin käyttäminen on erittäin koukuttavaa. Tulee mieleen "hot or not" -palvelut, mutta tässä hommaa on viety pidemmälle, kertoo Tinderin käyttäjä ranneliike.netille.

Mikäli kaksi henkilöä on merkannut toisensa kiinnostavaksi, saavat molemmat tiedon molemminpuolisesta kiinnostuksesta. Ennen sitä ei toinen osapuoli tiedä toisen osoittamasta kiinnostuksesta. Vasta kun "match" on tapahtunut, voivat henkilöt alkaa viestitellä toisilleen.

- On kiva, kun voi rauhassa tykkäillä kenestä haluaa, eikä vastapuoli tiedä siitä mitään. Ei tarvitse edes olla etsimässä, vaan vain selailla bussimatkalla naamoja. Eikä tule muista deittailupalveluista tuttua torjuttua oloa, jos toinen ei vastaakaan yhteydenottoon tai kylmästi toteaa ettei kiinnosta. Tinderissä kun joku toinen tykkää myös, niin voi lähteä heti luontevasti juttelemaan, eikä tarvitse ensin yrittää herättää kiinnostusta, jatkaa samainen Tinder-käyttäjä.

Ominaisuuksiensa puolesta Tinder sopii yhtäläisesti samaa tai eri sukupuolta olevista henkilöistä kiinnostuneille. Ohjelman kehittäjät ovat myös yrittäneet miettiä, miten ominaisuuksia laajennettaisiin esimerkiksi transhenkilöihin. On kuitenkin esitetty epäilyjä, että juuri sovelluksen yksinkertaisuus on sen menestystekijöistä tärkeimpiä, eivätkä nykykäyttäjät ehkä olisi tyytyväisiä, jos säätimiä tulisi asetuksiin lisää.

Suomeksi "Tinder" tarkoittaa sytykettä tai taulaa. Palvelun lupaus on "Tinder is how people meet. It's like real life, but better." - kuin todellista elämää, mutta parempaa. Onko se parempaa kuin tosielämä? Tuleeko pareja? Löytyykö molemminpuoleista kiinnostusta? Iskeekö kipinää?

- Ei ehkä parempaa kuin tosielämä, mutta kyllä sieltä seuraa löytyy, kertoo Tinder-käyttäjä - ja arvioi, että Tinder on kiinnostavin väline online-deittailun saralla juuri nyt.

Ja sitten ne käytöstavat. Ja varovaisuus.

Ensiksikin tekniikasta: kaikkien internetiin kytköksissä olevien ohjelmistojen kohdalla on myös perusteltua kantaa huolta tietoturvastaan. Mobiilideittisovelluksissa on kyse omasta puhelimesta, omista henkilötiedoista ja paikannuksesta. Voiko joku päästä käyttämään väärin tietoja? Voiko ohjelmistoon luottaa? Selaimella käytettävät palvelut ovat turvallisempia kuin erikseen ladattavat sovellukset. Niitäkin käyttäessään on hyvä pitää järki kädessään: olenko valmis laittamaan tämän tiedon nettiin?

Toiseksi ihmisistä: On hyvä muistaa, että kaikilla ei ole puhtaat jauhot pussissa. Erilaisissa kontaktipalveluissa pyörii kaikenlaista väkeä. Sinisilmäinen ei kannata olla. Tosielämän harkinta on syytä pitää hereillä myös virtuaalimaailmassa. Nettipalveluissa on valeprofiileita, on toisilla leikitteleviä hahmoja ja on jopa henkilöitä, joilla on rikollisia päämääriä.

Sosiaalisen median palveluihin - esimerkiksi deittipalveluun - voi helposti halutessaan laittaa vääriä tietoja, väärän kuvan - tai ainakin kaunistella todellisuutta. Totuus paljastuu viimeistään, jos kohtaaminen toteutuu. Ei ole kestävää syytä olla epärehellinen. Jos on tosimielellä liikkeellä, kostautuu katteettomien pilvilinnojen esittäminen helposti luottamuksen menettämisenä.

Sosiaalisen median palveluissa seikkaillessa saattaa joskus unohtua, että muut palvelujen käyttäjät ovat myös ihmisiä. Moni palveluiden käyttäjä on kertonut, että esimerkiksi epäkiinnostuksen ilmaiseminen on tapahtunut tylysti ja ilkein sanankääntein.

Ja seksuaalisessa kanssakäymisessä on aina hyvä muistaa turvallisuus.

Someasiantuntija sanoo nettialkuisten suhteiden kestävän paremmin
Keskustelu: Älypuhelinsovellus Grindr

7 kommenttia

Eiköhän noissa kaikissa ole ennenkin pyörinyt aika paljolti bissejäkin.
Etenkin "pelkkien" seksiseurajuttujen hakuhan ("luotettavan avioliittonsa oheen harrastuk-seksi") on heille ollut aina melko tyypillistä.
Siten yleensäkin, mitä anonyymimpää, sitä enempi bissejä.

Nyt esim. naapuri-Venäjän ja Pietarin osalta on syytä noissa kaikissa olla entistäkin varovaisempi, jos sielläpäin matkatessaan noita käyttää, ettei päädykin angstisten käsittelyyn.