Olivatko homojärjestöt 1980-luvulla "pedofiiliystävällisiä"?

  • Artikkeli
  • Ihmisiä ja ilmiöitä
  • vaeltaja2006
  • 18
1970-luvulla saksalaisten homolehtien joukossa oli sellaisia, joiden sanoma herätti kysymyksiä, kuvassa Torson takakansi

Runsas kuukausi sitten, heinäkuussa 2013, Spiegel-lehti kertoi ylpeänä, miten Homoverkosto NRW oli tammikuussa palkinnut lehden asiallisesta homokysymysten esille tuomisesta. Lehti toimii esikuvana muulle medialle. Palkinnon myöntäjä "Homoverkosto NRW" on eräänlainen yhteistyöorganisaatio Kölnin ympäristössä.

Mutta kaikki eivät olleet tyytyväisiä palkinnon saajaan. Saksan Aids-Hilfe ("tukikeskus") paheksui. Tunnettu seksuaalitieteilijä, professori Martin Dannecker kieltäytyi saapumasta heinäkuun alussa Kölniin palkinnonjakotilaisuuteen. Hän olisi joutunut ojentamaan palkinnon. HIV-positiivisten yhdistyksen väki kantoi tilaisuudessa surunauhaa.

Kriitikot pitivät Spiegelin kirjoittelua 1980-luvun aids-kriisin aikana loukkaavana ja leimaavana. Palkintoa vastaanottaessaan Spiegelin edustaja myönsi, että monta kertaa alitettiin rima. Kaikki ei ollut hyvää, mitä kirjoitettiin.

Kriitikoita harmittaa myös Spiegelin nykylinja. Esim. homojen eheyttäjien toimista ei kirjoiteta, ei myöskään kristillisdemokraattien ja USAn evankelikaalien yhteyksistä.

Nyt elokuun 2013 lopulla Spiegel nostaa esiin homoliikkeen ja pedofiilien yhteydet 1980-luvulla. Lehti väittää, että pedofiilit käyttivät homoliikettä hyväkseen omiin tarkoituksiinsa. Lehden mukaan tätä asiaa ei ole tarkemmin tutkittu, mutta ilmeisesti oli jonkinlainen allianssi "pedoaktivistien" ja homoliikkeen välillä. Spiegel perustaa tietonsa joihinkin saksalaisiin homolehtiin tuolta ajalta. Joissakin homolehdissä, kuten Rosa Fliederissä ja Don-lehdessä, oli 1970- ja 80-luvuilla pedofiilejä puolustavia artikkeleita.

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

Kesän aikana on kirjoitettu jonkin verran varhaisen Vihreän liikkeen sisällä toimivista pedofiileistä. Zeit Online kertoi 11.8.2013, että Saksan vihreän liikkeen ohjelmaan haluttiin 1980-luvulla kohta, jossa lasten ja aikuisten suhteet sallittaisiin. Tässä yhteydessä on esim. Europarlamentin istunnossa nostettu esiin vihreiden saksalaismepin Daniel Cohn-Benditin haastattelulausunto 1980-luvulla. Sitä on käytetty parlamenttikeskusteluissa lyömäaseena Saksan vihreitä vastaan. Vihreät puolustivat 80-luvun alussa joidenkin paikallisten homo- ja "pedo"-järjestöjen vaatimusta poistaa laista kiellot kontakteista lapsiin. Mutta Saksan vihreillä tapahtui suunnanmuutos vuonna 1985. Siihen vaikuttivat feministit, erityisesti Alice Schwarzer ja se, että homojärjestöt lopettivat yhteistyön pedofiilijärjestöjen kanssa.

Myös Saksan liberaalien, FDP:n, nuorisojärjestö ajoi tuohon aikaan lakien muuttamista niin, että lapsikontakteista ei rangaistaisi. Sekä vihreille että liberaaleille tämä kohu on ollut kiusallinen.

Saksalainen kirjailija ja journalisti Peter Schult oli julkisesti pederasti. Hän sai 70-80-luvuilla useita vankilatuomioita, ja vuonna 82 vankilassa sairastui keuhkosyöpään. Jotkut vihreät ja FDP:n edustajat vaativat hänen vapauttamistaan. Schultista on saksankielinen elämänkerta wikipediassa. Homolehti Torso julkaisi vuonna 1982 hänen oman puolustuspuheensa.

Tuoreimman Spiegelin artikkeli nostaa esiin tätä ajanjaksoa. Kun lehdessä on selailtu 70- ja 80-luvun saksalaisia homolehtiä, sieltä löytyy kuvia nuorukaisista, jotka eivät missään tapauksessa ole aikuisia. Kuitenkin silloin oli toinen aika, ja Spiegelissä oli vuonna 1977 kuva 12-vuotiaasta Lolitasta eroottisessa asennossa. Nyt vuonna 2013 Spiegel epämääräisesti yhdistää homot ja pedofiilit samaan kastiin.

Ehkä kiinnostava yksityiskohta on se, että Saksan lainsäädäntö oli tuohon aikaan hyvin syrjivä. Homokontakti edellytti vähintään 21 vuoden ikää. Heterokontaktiin voi lähteä jo 14-vuotiaana. Heteroiden ja homojen maailmat olivat hyvin erilaiset.


Suomessa Seta yksiselitteisesti ilmoitti vuonna 1989, ettei se missään olosuhteissa hyväksy aikuisten seksisuhteita alaikäisiin. Kuitenkaan kaikki eivät usko tähän pesäeroon, vaan jotkut pitävät homoja "epäilyttävinä". Luultavasti se on osasyynä siihen, että adoptointioikeus on eduskunnassa vaikea asia.

(Lähteinä: Spiegel, Zeit Online, Torso ja Seta-lehti)

Peter Schultin puolutuspuhe Torso-lehdessä 1982: "Tuomio on skandaali"

18 kommenttia

Suhteet pedoaktivisteihin ja muihin pervoihin katkaistiin siksi, että niistä alkoi olemaan haittaa julkisuuskuvalle. Homojen oikeuksien ajamisen kannalta on ollut tärkeää luoda homoista kuvaa "aivan samanlaisina kunnollisina ihmisinä kuin heterotkin". Tämän vuoksi sateenkaaresta on poistettu kaikki poliittisesti epäkorrektit värit.

On hyvä huomata, että suojaikärajoja on globaalisti korotettu vasta vastikään, ja senkin asian eteen on jonkun täytynyt kampanjoida. Nykyinen linja ei ole mikään sattuma. Siihen painostaneet ovat olleet tiukan seksuaalimoraalin feministejä, aikansa radikaaleja.

Suomessa _hallitus_ on esittänyt (ja eduskunta torpannut) suojaikärajan alentamista 15 ikävuoteen kahdesti 1970 ja 97. Nykyään tällaisestä puhuminen olisi melko varma poliittinen itsemurha. Asenteet selvästi ovat muuttuneet.

Seksuaalijärjestöjen pitäisi pystyä suhtautumaan kaikkiin seksuaalisuuden muotoihin ilman kiihkoa ja moralisointia. Minään fiilinä olemisessa ei ole mitään moraalisesti epäilyttävää itsessään. Kaikki pedot eivät raiskaa vauvoja eivätkä kaikki nekrot murhaa. Silti on aivan mahdotonta olla minkäänlainen fiili avoimesti, ja se on seksuaalijärjestöjen mielestä aivan ok.

Pitää olla harvinaisen lyhytmuistinen, jos ei muista, että homoseksuaalisuuskin on ollut joskus parafilia. Homot vastustavat pedofiliaa täsmälleen samasta syystä kuin homouttakin vastustetaan - siksi että se on "hyi". "Moraalinen" aspekti on aina ollut vain tapa perustella asiaa jotenkin fiksumman kuuloisemmin.

Ei ole sen enempää mahdotonta hyväksyä pedofilia ja tuomita lasten hyväksikäyttö, kuin hyväksyä homoseksuaalisuus ja tuomita HIV.
Seksuaalijärjestöt saavat määrittää ja rajata oman tehtäväkenttänsä ja tavoitteensa itsenäisesti. Esimerkiksi Setan toimintakenttä liittyy ensisijaisesti seksuaaliseen (sukupuolen merkityksessä, siis sukupuoliseen) suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun. Ei ole mitään perustetta, miksi sen erityisesti pitäisi puuttua muihin seksuaalisuus-käsitteen alle liittyviin kysymyksiin.

Aikanaan julkisesti ilmaistu pesäero esille nostettuun aihepiiriin oli varmaankin tarpeen juuri julkisuuskuvan vuoksi.

Minusta nimimerkin "bobobo" esittämä analogia ei ole pätevä: mielenkiinnon ja sen toteuttamisen suhde on eri asia kuin mielenkiinnon ja siihen sinänsä mitenkään liittymättömän sairauden suhde.