Suhteet pedoaktivisteihin ja muihin pervoihin katkaistiin siksi, että niistä alkoi olemaan haittaa julkisuuskuvalle. Homojen oikeuksien ajamisen kannalta on ollut tärkeää luoda homoista kuvaa "aivan samanlaisina kunnollisina ihmisinä kuin heterotkin". Tämän vuoksi sateenkaaresta on poistettu kaikki poliittisesti epäkorrektit värit.
On hyvä huomata, että suojaikärajoja on globaalisti korotettu vasta vastikään, ja senkin asian eteen on jonkun täytynyt kampanjoida. Nykyinen linja ei ole mikään sattuma. Siihen painostaneet ovat olleet tiukan seksuaalimoraalin feministejä, aikansa radikaaleja.
Suomessa _hallitus_ on esittänyt (ja eduskunta torpannut) suojaikärajan alentamista 15 ikävuoteen kahdesti 1970 ja 97. Nykyään tällaisestä puhuminen olisi melko varma poliittinen itsemurha. Asenteet selvästi ovat muuttuneet.
Seksuaalijärjestöjen pitäisi pystyä suhtautumaan kaikkiin seksuaalisuuden muotoihin ilman kiihkoa ja moralisointia. Minään fiilinä olemisessa ei ole mitään moraalisesti epäilyttävää itsessään. Kaikki pedot eivät raiskaa vauvoja eivätkä kaikki nekrot murhaa. Silti on aivan mahdotonta olla minkäänlainen fiili avoimesti, ja se on seksuaalijärjestöjen mielestä aivan ok.
Pitää olla harvinaisen lyhytmuistinen, jos ei muista, että homoseksuaalisuuskin on ollut joskus parafilia. Homot vastustavat pedofiliaa täsmälleen samasta syystä kuin homouttakin vastustetaan - siksi että se on "hyi". "Moraalinen" aspekti on aina ollut vain tapa perustella asiaa jotenkin fiksumman kuuloisemmin.
Ei ole sen enempää mahdotonta hyväksyä pedofilia ja tuomita lasten hyväksikäyttö, kuin hyväksyä homoseksuaalisuus ja tuomita HIV.
Seksuaalijärjestöt saavat määrittää ja rajata oman tehtäväkenttänsä ja tavoitteensa itsenäisesti. Esimerkiksi Setan toimintakenttä liittyy ensisijaisesti seksuaaliseen (sukupuolen merkityksessä, siis sukupuoliseen) suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun. Ei ole mitään perustetta, miksi sen erityisesti pitäisi puuttua muihin seksuaalisuus-käsitteen alle liittyviin kysymyksiin.
Aikanaan julkisesti ilmaistu pesäero esille nostettuun aihepiiriin oli varmaankin tarpeen juuri julkisuuskuvan vuoksi.
Minusta nimimerkin "bobobo" esittämä analogia ei ole pätevä: mielenkiinnon ja sen toteuttamisen suhde on eri asia kuin mielenkiinnon ja siihen sinänsä mitenkään liittymättömän sairauden suhde.
Seta joutui aikanaan myös käsittelemään suhdettaan pedofiiliseen käyttäytymiseen. Olen koettanut muistella, että mikä aiheutti sen, että lopputulemana Seta antoi selväsanaisen julkilausuman. Julkilausumassa todettiin, että Seta ei hyväksy pedofiilisia seksisuhteita, koska suhteen nuori osapuoli ei ymmärrä mihin hän on lähtemässä mukaan. Sellainen suhde ei ole siis kahden tasavertaisen henkilön yhteinen päätös. Lapsi saattaa saada suhteesta elinikäisen henkisen vamman.
Muistelen julkilausumassa todetun myöskin, että homoseksuaalisuus ja pedofilia ovat kaksi eri asiaa. Siihen aikaanhan jotkin tahot koettivat toistuvasti pistää yhtäläisyysmerkkiä noiden kahden asian välille.
Aikanaan julkisen pedofiliakeskustelun käydessä kuumimmillaan, otin yhteyttä Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan tutkijaan. Tiedustelin. josko he olivat tutkineet pedofiliarikoksia. Heillä oli aiheesta tilastoja. Niiden mukaan tuomituista selvä enemmistö oli heteromiehiä, jotka olivat saaneet tuomiot seksisuhteesta vastakkaista sukupuolta olevaan lapseen. Osalla tuomituista ei ollut mitään väliä sillä, kumpaa sukupuolta lapsi oli.
Ehkä on hyvä muistaa, että vaikka tuomituista enin osa oli miehiä, myös naisia oli tuomittu vastaavasta rikoksesta.
Keskustelua mutkistaa vielä se, että julkisesti on niputettu samaan nimikkeeseen niin aikuisen seksisuhde lapseen, kuin seksisuhde nuoreen, suojaikärajan alapuolella olevaan henkilöön. Rikoslaissa nämä ovat eri asia.
"Julkisesti on niputettu samaan nimikkeeseen niin aikuisen seksisuhde lapseen, kuin seksisuhde nuoreen, suojaikärajan alapuolella olevaan henkilöön."
Moraalin kannalta pitäisi olla yhdentekevää, onko hyväksikäytettävä sukukypsä vai ei. En ole kuullut kenenkään väittävän, että pedofiilit käyttävät hyväkseen lapsen sukukypsyttömyyttä, vaan sitä samaa ymmärtämättömyyttä, millä kaikki muutkin ikärajat perustellaan. Kasvaako karvat vai ei on henkisen kypsyyden kannalta aivan yhdentekevää. On olemassa myös 16-vuotiaita, jotka eivät ole saavuttaneet pubertiteettia.
Kaikki lasten (tai "lasten") hyväksikäyttäjät eivät toki ole pedofiileja, mutta se on heidän kannaltansa aivan yksi ja sama. Laki koskee kaikkia, ja teinipimuille kuolaavat kohtaavat nykyisin aivan samankaltaista lynkkausmentaliteettia mitä pikkupoikia katselevat.
"Rikoslaissa nämä ovat eri asia."
Viittaneet tässä törkeään ja tavanomaiseen lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Kumpikin on mahdollista saada seksistä 15-vuotiaan kanssa.
Hyvä myös huomata, etteivät kaikki pedoaktivistit kannata suojaikärajan poistoa tai alentamista, vaan toivoisivat vain saavansa jonkinlaista inhimillistä kohtelua sen sijaan, että heitä tuomittaisiin ajatusrikoksesta ja asioista joihin he eivät ole syyllistyneet.
"Minusta nimimerkin "bobobo" esittämä analogia ei ole pätevä: mielenkiinnon ja sen toteuttamisen suhde on eri asia kuin mielenkiinnon ja siihen sinänsä mitenkään liittymättömän sairauden suhde."
Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on aivan yhtä erillinen pedofiliasta kuin vaikka naisten raiskaaminen on heteroudesta. Analogiani pointti oli, että lasten seksuaalista hyväksikäyttöä käytetään samaan tapaan pedofiilien vainoamiseen kuin HIV:tä käytetään homojen. Ei niillä tietysti keskenään ole mitään tekemistä.
Pesäero lapsiinsekaantujiin (pedofiileihin ja pedofiliaan) on ihan tervehenkistä, eikä sitä voi, eikä pidä rinnastaa ja samaistaa millään lailla homoseksuaalisuuden, keskenään samanikäisten tai aikuisten ihmisten keskinäiseen emotionaalisseksuaalisuuden, hyväksymiseen ja normaaliuteen.
Aikuiset ihmiset, jotka pahaksikäyttävät lapsia - ja nuoriakin - ovat pahaksi.
Lapset ja nuoretkin ovat vasta seksuaalielämänsä ja intiimien ihmissuhteidensa alussa ja jos siihen menee joku vanhampi aikuinen sekaantumaan, on siitä vain ja ainoastaan huonot vaikutukset lapsiin ja nuoriin. Pedofiileillä, lapsiinsekaantujillahan se kiinnostus on korostuneen itsekeskeistä, eikä molemminpuolisen vastuullista.
Seksuaalista tasa-arvoisuutta ei pidä romuttaa, unohtamalla vapauksiin aina kuuluvat vastuut, toisia ihmisiä kohtaan.
Ei vanhempien ole viisasta eikä tervehenkistä sekaantua seksuaalisesti lapsiinsa eli seuraavaan sukupolveen - ja siinä kaikki muutkin aikuiset ovat lapsiin nähden samassa asemassa, ja vastuussa.
Intiimit ihmissuhteet, emotionaalisuus, seksuaalisuus ovat asioita, joihin opetellaan ja jos joutuu hyvän ikäisensä opiskelukaverin sijaan jonkun vanhemman huonon opettajan kynsiin, kaatavat ne huonon pedofiiliset opit ojaan loppuelämää.
Kannattaa karistaa se "hyväksikäyttö" sana ja puhua asiasta oikealla nimellä, eli pahaksikäyttönä.
Pedofiliahan on lapsiinsekaantumista ja pedofiilit ovat lapsiinsekaantujia.
Tuosta asiasta on - jälleen kerran - "hoopoa" puhua homoihin liittyen, kun kaikki me tiedämme sen, että ukkomiehet, biseksuaalit ovat korostuneen kiinnostuneita "nuorista, hyvinkin nuorista, teinipilluista, poikapilluista", kuten he netissä vonkaavat.
Nimimerkin human viimeisestä virkkeestä vain sellainen huomautus, että "kuten-kaikki-tietävät"-totuudet eivät yleensä kestä lähempää tarkastelua, eikä yksittäistapausten perusteella ole tässäkään yhteydessä syytä tehdä kovin laajoja yleistyksiä.
Humanilla oli hyviä huomioita siitä, miksi lapsia pitää varjella seksuaalisen huomion kohteeksi joutumiselta. Ymmärtääkseni on tutkittu juttu, että seksuaalisen huomion kohteeksi joutuvalle lapselle huomion kohteeksi joutuminen voi olla haitaksi. Sitä enemmän, mitä konkreettisemmin tämä huomion kohteeksi joutuu. On siis perusteita sille, että liian nuoria varjellaan lainsäädäntöä myöten seksuaaliobjektiksi joutumiselta.
On totta, että eri ihmiset kehittyvät eri tahtia. Toiset ovat sukukypsiä ja ymmärtävät seksuaalisuutensa aiemmin kuin toiset. Meillä ei kuitenkaan ole olemassa mitään kypsyystutkintoa, jonka suoritettuaan olisi "aikuinen". Sitä varten on jonkinlaisena kompromissina suojaikäraja.
Selvä on kuitenkin, että aikuisen vastuulla on ymmärtää se, ettei lapsen ja aikuisen välille kuulu erottis-romanttista suhdetta. Sellaiset eivät ole samalla viivalla aikuisten täysivaltaisten ihmisten välisten suhteiden kanssa. Lapset eivät pysty saamaansa huomiota käsittelemään siten kuin aikuinen. Kun asioita arvotetaan, on otettava myös huomioon se, että lapsi on aikuista puolustuskyvyttömämpi.
Ja edelleen, ei ole mitään syytä siihen, miksi pedofilia-ilmiön pitäisi olla jollain tavalla olla sidoksissa hlbti-aihepiiriin tai olla erilaisten hlbti-järjestöjen asialistalla, suuntaan taikka toiseen.
Kuten on tullut jo esiin, on kuitenkin hyvä käsittää ero pedofilian/pedofiilien ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön* välillä.
Pedofiliahan tarkoittaa seksuaalinen mielenkiinnon kohdistumista lapsiin eli henkilöihin, jotka eivät ole sukupuolisesti kypsyneitä. Pedofiili siis on henkilö, jonka seksuaalinen mielenkiinto kohdistuu esimurrosikäisiin lapsiin.
Tämä ei tarkoita sitä, että jokainen pedofiili (tai käsittääkseni suurin osakaan) olisi kuitenkaan halukas toteuttamaan tähän mielenkiintoonsa liittyviä fantasioita tai mahdollisia varsinaisia haluja. Pedofilia itsessään ei siis ole lapsiinsekaantumista eivätkä pedofiilit automaattisesti ole lapsiinsekaantujia.
Ongelmaksi pedofiiliset tunteet muuttuvat vasta siinä vaiheessa, jos ne johtavat lapsiin kohdistuviin seksuaalisiin tekoihin. Minä en tiedä miten yleisesti johtavat.
*) Hyväksikäyttö on merkitykseltään jokseenkin sama kuin "yksipuolinen hyödyntäminen" tai "riistäminen", eikä ilmaisulla oteta kantaa siihen, koituuko käytön kohteeksi olevalle henkilölle tai asialle sinänsä hyvää tai pahaa.
"Ymmärtääkseni on tutkittu juttu, että seksuaalisen huomion kohteeksi joutuvalle lapselle huomion kohteeksi joutuminen voi olla haitaksi. ... On siis perusteita sille, että liian nuoria varjellaan lainsäädäntöä myöten seksuaaliobjektiksi joutumiselta.
...
Meillä ei kuitenkaan ole olemassa mitään kypsyystutkintoa, jonka suoritettuaan olisi "aikuinen". Sitä varten on jonkinlaisena kompromissina suojaikäraja."
Hyvää tutkimusta aiheesta on todellisuudessa vähän sen enempää suojaikärajan tueksi kuin sitä vastaan. Joka tapauksessa on päivänselvää, ettei kaikki seksuaalinen kanssakäyminen alle 16-vuotiaiden kanssa ole vahingollista.
Laissa näistä on huomioitu tapaus, jossa osapuolien "henkisessä ja fyysisessä kehityksessä" ei ole merkittävää eroa. Ts. jo nyt joudutaan käyttämään harkintaa "rajatapauksissa". Siinä, että rajatapaukset määritellään pelkästään ikien erotuksen pohjalta on aivan mielivaltaista. Yhtälailla jokainen pian 16-vuotta täyttävä on rajatapaus, koska epätodennäköistä on, että "seksuaalinen harkintakyky" tulisi juuri syntymäpäivänä.
Suojaikärajan epätieteellisen määrittelyn puolesta puhuu sekin, että se vaihtelee tänä päivänä 12 ja 21:n ikävuoden välillä. Mitään sellaista kulttuurista eroa ei ole, joka selittäisi miksi toisessa maassa 12-vuotias voi vahingoittumatta harrastaa seksiä, mutta toisessa sitä varten täytyy olla 21. Mainittakoot, että Ruotsissa ikäraja on 15 ja Virossa 14.
"Varmuuden vuoksi" tuomitseminen on hyvin huonoa oikeuskäytäntöä, oli kyse sitten pervoilusta tai ei. Kompromissi ei ole myöskään hyväksikäytön uhrien oikeusturvan kannalta oikein, koska jos 15-vuotiaan nuoruutta on mahdollista käyttää hyväksi, niin aivan varmasti voi myös jonkun 16-vuotiaan kohdalla näin tehdä.
Jostain syystä kaikkien yli 16-vuotiaiden kohdalla kuitenkin osataan sanoa, milloin seksi on ollut vapaaehtoista ja milloin ei. Tämä huomioonottaen on minusta kummallista, ettei samanlaista kriteeriöstöä voisi luoda alle 16-vuotiaillekkin.
Suojaikärajan poistaminen ei tekisi lasten raiskaamisesta laillista. Mikään ei estä soveltamasta "aikuisten raiskauslakeja" myös lapsiin. Jopa nykyisen kaltainen naiivi ikään perustuva "kompromissi" on lain kannalta mahdollinen.
Mitä enemmän asiaa pohtii, sen selvemmäksi käy, että suojaikäraja on ennenkaikkea "moraalin" tuki eikä mikään täysi välttämättömyys lasten suojelemiseksi. Se on viesti ensinnäkin kaikille nuorille, että seksi kuuluu aikuisuuteen, ja toiseksi kaikille pervoille, että he ovat iljettäviä eikä heidän juttujansa haluta katsella. Haluaako jakaa tällaisen moraalikäsityksen vai ei on sitten itse päätettävissä.
Oli laki mikä tahansa, "lapset" ja "aikuiset" tulevat aina harrastamaan sekä vahingollista että vahingoittamatonta seksiä, ja vain murto-osa tapauksista joutuu raastupaan asti. Silti ihmiskunta selviää.
Tämän "uutisen" alkuperäinen idea oli luultavasti siinä, että homoja on jälleen kerran syrjitty. Kirjoittaja selkeästi viittaa siihen, että Der Spiegel tekstissään syrjii homoja, koska ei muista mainita että heteroissa on yhtä lailla pedofiilejä. Ajatus on siis ilmeisesti vähän
samanlainen kuin se, ettei jonkun etnisen ryhmän osuutta jossain lieveilmiössä saisi korostaa. Liikutaan aika lailla poliittisen korrektiuden
ytimessä. Itse kuitenkin ajattelisin, että lehdistöllä on oikeus kirjoittaa juttuja joutumatta miettimään homojen imago-ongelmia.
Tässä siis homot ovat jälleen kerran uhriuttaneet itsensä. Heitä on syrjitty, koska ei ole uskottu, että he itse syrjivät tarpeeksi kyseessä
olevaa parjattua seksuaalivähemmistöä. Ja kaikki kuorossa huutavat: "Mehän olemme syrjineet tarpeeksi, uskokaa meitä! Ajoimme heidät pois!"
Suosittelen erityisesti nuorille homoille tutustumista oman liikkeensä historiaan. Kuten Vaeltaja tekstissään tuo hyvin julki, menneinä
vuosikymmeninä linjanvedot olivat hyvin erilaisia. Ympäri Eurooppaa 60- ja 70-luvuilla pederastit olivat vaatimassa homoille oikeuksia,
marssivat ja vastustivat syrjintää. Pederasteilla tarkoitan siis tässä yhteydessä ihmisiä joiden mielenkiinto pääasiallisesti kohdistuu
murrosikäisiin ja teineihin. Silloin heidän apunsa kelpasi homoille oikein mainiosti. Heistä oli silloin hyötyä. Vasta erilaisten hysterioiden
noustessa ja yleisen ilmapiirin muututtua konservatiivisemmaksi, homot ottivat entiset marssikaverinsa sylkykupiksi. Minusta tällainen ei ole mitään muuta kuin kylmää opportunistista selkäänpuukottamista.
Tuo aika ei ole niin kaukaista historiaa etteikö paljon sen ajan eläneitä ihmisiä olisi vielä hengissä. Ihmettelen hieman kahta pitkän linjan
profiloitunutta kommentoijaa, jotka jo eläkeikään ehtineinä muistavat miten tässä suhteessa asiat etenivät eurooppalaisessa homoliikkeessä.
Historiaa ei voi vaihtaa eikä sieltä voi poimia tarkoitushakuisesti parhaita paloja. Olisi mukava lukea joskus jonkun ulkopuolisen tekemä laadukas historiikki aiheesta, mutta arvatenkin sellaista voi olla vaikea löytää.
Parasta elämän ironiaa on aina se kun jokainen aikakausi haluaa leimata aikaisemmat sukupolvet suvaitsemattomiksi. Ja silti menneiden
vuosikymmenien homotoimijat ottivat ihmiset vastaan sellaisena kuin nämä olivat. Jokainen oli tervetullut. Nykyisellään sateenkaarella on aina alkunsa ja loppunsa. Sen alle mahtuu vain osa. Tällaiseen yhteisöön ainakaan minä en halua vapaaehtoisesti kuulua.
Jatkan vielä vähän aiempaan kommenttiini. Toivotttavasti tällä kertaa rivit kopioituvat oikein.
Yritin tutkia miten esim.SETA määrittelee itsensä ja tavoitteensa. Löysin ainoastaan seuraavaa:
"Setan tavoitteena on, että ihmisoikeudet, yhdenvertaisuus ja hyvinvointi toteutuvat ihmisten arjessa riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä tai sukupuolen ilmaisusta. Seta korostaa jokaisen oikeutta määritellä itse itsensä, perheensä ja ihmissuhteensa."
Ilmeisesti lopusta unohtui se perinteinen pieni tähdellä varustettu alaviite, jossa kerrotaan millaisia ihmisryhmiä nämä tavoitteet eivät koske. Epäselvyyksien välttämiseksi "seksuaalijärjestöt" voisivat reilusti profiloitua homojärjestöiksi ja jättää turhat koko maailmaa syleilevät korulauseet pois julistuksistaan. Voisin ehdottaa seuraavaa:
"Setan tavoitteena on, että ihmisoikeudet, yhdenvertaisuus ja hyvinvointi toteutuvat HBLTI-ihmisten arjessa riippumatta tämän ryhmän sisällä olevien ihmisten seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä tai sukupuolen ilmaisusta. Seta korostaa jokaisen HBTLI-ihmisen oikeutta määritellä itse itsensä, perheensä ja ihmissuhteensa."
Näin ei tarvitsisi turhaan syleillä maailmaa eikä toivotella tasapuolisuutta ihmisille, joille se järjestönä sitä ei halua toivotella. Jos omissa julistuksissaan rakastaa koko maailmaa, ei ole ihme että ei-toivotut ihmiset voivat erehtyä joskus koputtelemaan ovelle.
Homoliike kautta maailman on tehnyt harvinaisen selväksi, ettei julkisuuden negatiivisesti leimaamien seksuaalivähemmistöjen oikeudet kiinnosta heitä millään tavoin. Haluaisinkin esittää nöyrän vetoomuksen kaikille lukijoille yksityishenkilöinä ja lähimmäisinä:
Pedofiilisia taipumuksia omaavat ihmiset joutuvat päivästä toiseen kuulemaan ja lukemaan mitä erilaisimpia uhkailuja ja lynkkausvaatimuksia. Jopa suomalaisten poliisilaitosten fabosivuilla voi huoletta vaatia pedofiilejä hirteen, ilman että kommentteja edes poistetaan. Jos sama sanottaisiin homoista, lähes koko maa pysähtyisi kauhistelemaan ja uhkailija joutuisi rikosoikeudelliseen vastuuseen.
Pedofiilien ihmisoikeustilanne ympäri läntisen maailman on aivan kammottava. Taipumus ei katso ikää tai sukupuolta. Yhtä lailla teinit ja parikymppiset joutuvat koko ajan törmäämään vaatimuksiin tappamisesta, pahoinpitelyistä tai kuvien levittelemisestä lehtiin. Jokainen voi miettiä miten helppoa on nuoren ihmisen rakentaa elämäänsä ja tervettä minä-kuvaa kun päivästä toiseen ratkaisuksi ongelmiin tarjotaan hirttoköyttä. Jokainen voi omalta osaltaan olla auttamassa todella surkeassa tilanteessa olevan seksuaalivähemmistön asemaa muistamalla itse kohdella heitä kunnioittavasti ja sanoutumalla irti vihapuheista. Jos Setalla ei ole siihen munaa niin muilla yksityishenkilöinä sitä pitäisi löytyä.
Haluan vielä muistuttaa arvon keskustelijoita siitä, että erilaiset sukupuoli-identiteetit eivät sulje toisiaan pois. Samalla tavoin kuin biseksuaali voi tuntea kiinnostusta kumpaankin sukupuoleen, myös pedofiili tai efebofiili voi taipumuksistaan huolimatta tuntea seksuaalista mielenkiintoa myös aikuisia kohtaan. Ei ole myöskään kovin harvinaista että kaksi pedofiilia kiintyvät emotionaalisesti toisiinsa ja lopulta ryhtyvät seurustelemaan. Ajan kanssa osalle näistä muodostuu myös keskinäisiä muun maailman hyväksymiä seksuaalisia tunteita. Ehkä siksikin moni homoseksuaalinen efebofiili tai pedofiili kaikesta huolimatta kokee olevansa homoseksuaali. Tällöin oman käsitykseni mukaan hyväksymällä hänet yhtenä muista voidaan tukea kiinnostuksen suuntautumista kohti muun maailman paremmin hyväksymiä kohteita.
Minusta olisi hyvä muistaa moraalifilosofin (Bertrand Russell) vanha hyvä ohje: selvitetään ensin tosiasiat ja sitten tapellaan moraaliseikoista.
Näissä kysymyksissä ilmenee paljon semanttista epätarkkuutta, tarkoitushakuista stereotypiointia ja viholliskuvien pystyttämistä.
Nimimerkki "Setä vaan ei Seta" on osittain oikeassa. Tutustuin tähän ollessani Stonewall25-marssissa New Yorkissa vuonna 1994. Silloin käytiin kovaa julkista taistelua sen johdosta, että yhdysvaltalainen konservatiivisenaattori Jesse Helms oli saanut aikaan, että ILGA:lta riistettiin neuvonantajastatus ECOSOC:issa:
Nimenomaisena syynä oli se, että Helms oli huomannut, että ILGA:n jäsenjärjestöissä on NAMBLA (North American Man-Boy Love Association). Paikan päällä syntyi aktivistien kesken kiistaa siitä, miten suhtautua Helmsin toimintaan.
Osa oli sitä mieltä, ettei saa antaa tuumaakaan periksi uskonnollisen oikeiston keulakuvalle. Enemmistö kuitenkin suostui Helmsin vaatimuksiin torjua homojärjestöt, jotka eivät hyväksy ikärajojen olemassa oloa.
Tämän kiistan jälkinäytös käytiin Suomessa, jossa muutamat Setan sisällä toimivat henkilöt käynnistivät kampanjan niin sanottujen pedofiilien tuomitsemiseksi.
Nimimerkki "Setä..." on myös siinä oikeassa, että jotkut alkuvaiheen aktivistit, kuten Harry Hay, olivat aktiivisesti sitoutuneet NAMBLA:n tukemiseen. Tämä hajoitti entisestään homoaktivistien rintamaa.
Itse toivon, että voidaan luopua viholliskuvien tekemisestä ja kivien heittelystä puolin ja toisin.
Totta kai kaikkia ihmisiä pitäisi aina kohdella kunnioittavasti, eikä vihan tai lynkkausmielialan lietsomisen pitäisi tulla kysymykseen. Se on ihan selvä.
Kokonaan toinen asia on suhtautuminen selvästi epätasa-arvoisten suhteiden edistämiseen. Asia on myös tullut esiin kommenteissa. Hlbti-järjestöjen kohdalla olennaista on myös se, että koska seksuaalisuhteiden suojaikärajakäytäntö on nykyisin yhtenevä hetero- ja homosuhteiden kohdalla, ei asia koske sinänsä näitä. Historiallisesti asiat lienevät niputtuneet silloisten käsitysten mukaan, eikä historiasta voi vetää suoria viivoja nykypäivään.
Kun puhutaan ikärajoista, niin meillä tullaan 18-vuotiaana täysi-ikäiseksi. Henkilö tulee tuolloin täysivaltaiseksi päättämään omista asioistaan itsenäisesti. Silloin saadaan myös äänioikeus, vaikka tuskin siinäkään yhdessä yössä tapahtuu kummoisiakaan. Jollekin voisi kyllä antaa äänioikeuden jo 15-vuotiaana - ja jollekin muulle jättää tyystin antamatta. Silti äänioikeus tulee kaikille 18-vuotiaana. Rikosoikeudellinen vastuu taas alkaa jo 15-vuotiaana, samalla kun esimerkiksi itsemääräämisoikeus ja erinäiset sopimuksentekemisoikeudet laajenevat merkittävästi.
Erilaisten yhteiskunnallisten päätöksentekoprosessien myötä asioille on määritelty ikärajoja. Niiden mielekkyyttä voidaan tietysti haastaa. Varmaan löytyisi päteviä perusteita laskea seksuaalisuhteiden suojaikärajaa esimerkiksi 15 ikävuoteen - tai nostaa se 18 ikävuoteen. Suojaikärajan juuri ylittävien/ylittäneiden kohdalla tehdään jo nyt tapauskohtaista harkintaa, jos asiaa käsitellään rikosoikeudellisesta näkökulmasta.
Suojaikärajaa ehkä voisikin jonnekin päin siirtää vuoden..pari tai käyttää sen nurkilla olevan henkilön kohdalla nykyistä enemmän harkintaa. Minulla ei ole sellaista tietoa, että nykyisen suojaikärajan juuri 16 ikävuoden kohdalla olemisen mielekkyyteen osaisin tätä paremmin ottaa kantaa.
Isommassa mittakaavassa murrosikäisten tai sitä nuorempien suojeleminen seksuaalikontakteilta on perusteltua. Tiedetään, että nuoren henkilön arvostelukyky on pääsääntöisesti aikuisen arvostelukykyä heikompi. Nuori henkilö on helpommin johdateltavissa, lahjottavissa ja pakotettavissa kuin aikuinen. Mitä nuoremmasta henkilöstä on kyse, sitä selvemmin tämä asia ilmenee. Silloin selvästi vanhempi henkilö on myös käytännössä automaattisesti auktoriteettiasemassa. Murrosikää vielä läpikäyvä henkilö tai sitä nuorempi ei myöskään ole vielä kypsä olemaan seksuaalis-pohjaisen suhteen osapuolena.
Setassa ja monissa muissa järjestöissä käsitteessä "seksuaalinen suuntautuminen" sanaa "seksuaalisuus" käytetään nimenomaan sukupuolen merkityksessä, ei viittaamassa seksuaalisiin fetisismeihin, ei yleisesti seksin harjoittamisen muotoihin, ei laajemmin suhteiden monimuotoisuuteen, eikä seksuaalisiin ulkonäköön, ikään, ihonväriin tai muihin sellaisiin asioihin liittyviin mieltymyksiin.
Kaikissa yhteiskunnissa etsitään sekä sisäinen, että ulkoinen vihollinen välineeksi omien poliittisten tai muiden tavoitteiden ajamiseen. Kun Neuvostoliitto hajosi, amerikkalaisille tuli kiire etsiä uusi ulkoinen uhka. Sellainen löytyi Lähi-Idästä, surullisin seurauksin. Kansallisesti Venäjällä on melkoinen nippu ongelmia. Potentiaalisten yhteiskunnallisten kiukuttelijoiden huomio pitää ohjata sopivan vaarattomaan ryhmään, joka leimataan tunteita herättävillä vioilla. Homot ovat saaneet siinä yhteiskunnassa nyt tuon roolin. Homot ovat tarkoitukseen erinomaisesti sopiva ryhmä, koska he ovat jonkinlainen näkymätön ja tarkemmin rajaamaton uhka, jollaisia voi olla vaikka oman seinän toisella puolen. Ihonväri olisi kertaluokkaa hankalampi juttu, jos vaikka kaikki homot olisivat sinisiä.
Läntisissä maissa homot ovat mustien ja naisten jalanjäljissä taistelleet itselleen yhteiskunnallista hyväksyntää. Kenenkään näiden ryhmän kohdalla yhteiskunnallinen tasa-arvo ei ole toteutunut vielä täydellisesti. Matka on pitkä kuljettavaksi.
Länsimaissa homojen oikeuksien parantamiseen keskittyvässä politiikassa huomattiin pedofiilit suureksi riippakiveksi. Tuosta ryhmästä hankkiuduttiin eroon. Jos pedofiilit olisivat olleet mukana, homoilla ei olisi lähellekään tänä päivänä näkyvää hyväksyntää. Poliittinen peli on raakaa. Pedofiilit tulevat olemaan myös jatkossa homoyhteisöille inhokin roolissa.
Olen toistanut sananlaskua, että kuka se kissin hännän nostaa, ellei kissi itse. Homot ovat häntänsä nostaneet ja tuloksia on näkyvissä. Paljon tätä ryhmää myöhemmin transihmiset ovat aktivoituneet omissa tasa-arvopyrkimyksissään. Homma on vielä varsin paljon kesken, mutta myös sillä taholla on näkyvissä hyviä tuloksia. Polyamorit ovat tulleet selkeämmin näkyville vasta äskettäin. Muitakin tällaisia ryhmiä on etsimässä tasa-arvoista oikeutusta itselleen.
Pedofiilit on pitänyt hiljaisina muutaman vuosikymmenen ajan heihin kohdistunut suoranainen vaino ja halveksunta. Pedofiilien pitää löytää nyt aivan itse se nykyiseen yhteiskunnalliseen tilanteeseen sopiva poliittinen agenda, jolla pedofiilien ihmisten ihmisoikeudet saadaan aikaiseksi ja yleisesti hyväksytyiksi. Se tie tulee olemaan pitkä ja kivinen. Mielestäni sellainen linja, jossa yritetään saada lapsen ja aikuisen välinen rakkaus/seksisuhde yleisesti hyväksytyksi, ei tule onnistumaan länsimaissa vielä pitkään aikaan, jos koskaan. Ihmisarvon hyväksynnän hankkimiseen heidän pitää löytää jokin muu linja. Länsimaisilta homoyhteisöiltä on turha odottaa vetoapua.
Edellä esittämäni on vain ja ainoastaan oma henkilökohtainen näkemykseni.
smo: " Minulla ei ole sellaista tietoa, että nykyisen suojaikärajan juuri 16 ikävuoden kohdalla olemisen mielekkyyteen osaisin tätä paremmin ottaa kantaa."
Jos en väärin muista, niin suojaikärajan alentaminen 15 vuoteen kariutui Suomessa (1997) juuri siihen, että eräät kansanedustajat nostivat esille kauhukuvan siitä, kuinka aikuiset miehet nylkyttävät 15-vuotiaita poikia.
Miehet nylkyttämässä 15-vuotiaita tyttöjä ei niin paljon huolestuttanut ao. edustajia.
Suomessa vaikuttanut homopropagandalaki oli muokannut ihmisten asenteita siihen suuntaan, että kauhukuva otettiin 100 % faktana.
Samalla tavoin heterous ja pedofiilisuus liittyvät toisiinsa. Lähteet ovat yhtäläisesti löydettävissä. Lasten hyväksikäyttötapauksissa tekijän miessukupuoli ja uhrin sama sukupuoli korostuvat, koska tilaisuuksia aikuinen mies + alaikäinen poika -asetelmaan on enemmän kuin esimerkiksi aikuinen mies + alaikäinen tyttö -asetelmaan.
Upeasti rakenneltu provokatiivinen kudelma, jota on vaikea kiistää. Jos kiistäisi, leimautuisi pedofiiliksi.
Mutta tämä vain osoittaa, kuinka vaikeata asiallinen keskustelu on ja miten asiattomuuksia hierotaan naamaan.
Nyt on varmaan kirjoittajalla voittajan olo, mutta todellisuus onkin toinen. Kommentti paljastaa kirjoittajan ranneliikkeen foorumilla kokeman arvovaltatappion. Viime aikaisessa debatissa on tullut ns. turpiin, jolloin isketäänkin likaisin keinoin "vyön alle" ja hyristäään nyt tyytyväisyyttä hyvityksestä.
Tätä on täällä tullut seurattua aika ajoin. Joka kerta tämä tyrkkyperse on kuitenkin torjuttu.
