Meksikolainen laulaja Chavela Vargas kuoli sunnuntaina 93-vuotiaana. Ystävän ja elämäkertakirjoittajan Maria Cortinan mukaan Vargas oli toimitettu sairaalaan hengitys- ja sydänongelmien vuoksi. Vielä heinäkuussa hän oli PR-turneella Espanjassa. Siellä hän esitteli viimeisintä albumiaan La Luna Grande, jossa on Federico Garcia Locan runoihin sävellettyä musiikkia. Laulaja muistetaan karheasta äänestään ja värikkäästä elämästään. ”En kuole koskaan, olen shamaani eivätkä shamaanit kuole vaan vaikuttavat ikuisesti”. Tämä oli dpa:n mukaan hänen viimeinen viestinsä sairaalasta.
Hän oli saanut shamaani-tittelin meksikolaisten intiaanien jälkeläisiltä jo vuosia sitten. Shamaani-kaulakoruaan hän kantoi loppuun asti. Vargas syntyi Costa Ricassa vuonna 1919. Nuorena hän muutti Meksikoon, josta tuli hänen uusi kotimaansa. Hän aloitti katulaulajana. Sieltä säveltäjä José Alfredo Jiménez hänet löysi, ja Jimenezin laulut tekivät Vargasin tunnetuksi koko espanjankielisessä maailmassa. Meksikossa hän asettui perinteisiä nais-käsityksiä vastaan ja lauloi ”meheviä” ranchera-lauluja, pukeutui miesten asuun ja pistooliin, poltti tupakkaa ja otti snapseja. Alkoholi aiheutti katkon taiteilijauralla 1970-80-luvuilla.
Saksalainen elokuvantekijä Werner Herzog teki 1990 elokuvan Schrei aus Stein, jossa Vargas näytteli intiaania. Vuotta myöhemmin Pedro Almodóvar löysi Vargasin musiikin, ja näin Vargasin ääni tuli kuuluisaksi koko maailmassa. Vargasin suhteet naisiin tiedettiin, mutta vasta 80-vuotiaana hän omaelämäkerrassaan kertoi julkisesti seksuaalisesta suuntautumisestaan. ”Se mikä aiheutti tuskaa, ei ollut homoseksuaalisuus, vaan se, että minua kohdeltiin kuin ruttotautista.
(itävaltalaisen blogikirjoittajan tekstistä suomennettu)