NHL-komissaari Gary Bettman kehui ja kiitteli The Kaufman Shown haastattelussa Brian ja Patrick Burken perustamaa You Can Play –kampanjaa.
”Olen täysin kampanjan tukena ja olen hyvin ylpeä Brian ja Patrick Burken työstä tällä saralla”, oli Bettmanin ensimmäinen kommentti.
Kysymykseen siitä, koska ensimmäinen avoimesti seksuaalivähemmistöön kuuluva pelaaja nähdään NHL:ssä Bettman ei osannut vastata. ”En ole selvännäkijäbisneksessä, mutta edistymme asiassa kaikkien rakentavien muutosten kautta”.
NHL-komissaaria voi verrata Pohjois-Amerikan korkeimman sarjatason toimitusjohtajaan. Hänen tehtäviinsä kuuluvat mm. sopimusten tekeminen NHL:n puolesta sekä ylläpitää yleistä luottamusta NHL:ään.
You Can Play –kampanjassa NHL-vaikuttajat ja –pelaajat sitoutuvat ”If you can play, you can play” (suom. ”jos osaat pelata, voit pelata”) –asenteeseen eli siihen, että esim. seksuaalivähemmistöön kuuluminen ei ole mikään este NHL-uralle. You Can Play –kampanjassa monet valovoimaisetkin NHL-tähdet esiintyvät lyhyissä videospoteissa (PSA) ja toistavat kampanjan viestiä. Aikaisempi uutinen kampanjasta löytyy jutun lopussa olevasta linkistä.
PSA-spoteissa on jo nähty mm. useita ruotsalaisia NHL-pelaajia, mutta ensimmäistä suomalaispelaajan PSA-osuutta vielä odotellaan. ”You”, ”Can” ja ”Play” ovat kuitenkin aika yksinkertaisia englannin kielen sanoja, joiden lausumisen voi opetella ulkoa, vaikka ei osaisi sanaakaan englantia.
Kirjoittajan kommentti
Bettmanin lausunto oli odotettavissa. En tiedä hänen henkilökohtaisia näkökulmiaan, mutta vaikutusvaltainen seurajohtaja ja muutama tusina NHL-pelaajia –joukossa useita tähtinimiä– on jo asian takana ja aivan hiljattain siihen liittyi kanadalainen TSN-urheilukanava (huomattava mediatoimija urheilun piirissä). Kampanjan lehdistönäkyvyys (paitsi ehkä Suomessa) on ollut raskasta ja suuren yleisön reaktiot ovat olleet yllättäen positiivisia. Tuollaisessa tilanteessa NHL-komissaari voisi enemmin pukeutua oranssiin peruukkiin ja irtonenään ja alkaa päästellä rivoja ääniä, kuin kaivautua poteroon ja alkaa inttää vastaan.
Bettman on selvästi ottanut opikseen viime syksynä nähdystä jupakasta, jossa pelikentällä Wayne Simmonds käytti homofobista alatyylin ilmaisua kaukaloiden pahana poikana tunnettua Sean Averya vastaan. Tuolloin NHL-komissaari ei päivänselvästä aineistosta huolimatta ”voinut olla aivan varma siitä, mitä Simmonds sanoi”. Sean Avery puolestaan on tunnettu seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolestapuhujana. Vaikka h-sana (eng. g-sana) ei Bettmanin suuhun taipunutkaan, niin sillä ei ole mitään merkitystä. Jos pitää valita viestin muodon tai sisällön välillä, sisältö ratkaisee. Lisäksi lievä varovaisuus ei ainakaan ärsytä kuulijoita, mutta asia menee silti perille.
Pitää muistaa myös pohjoisamerikkalaisen urheilubisneksen koostumus. Katsojien sieluista, minuuteista ja lompakoista kamppailevat myös amerikkalainen jalkapallo, baseball ja koripallo. Jääkiekolla ei ole vastaavaa erityisasemaa, kuin mitä sillä on Suomessa ollut aina näihin aikoihin asti. Sitä paitsi mm. palkkariitojen värittämä NHL on tuote, jossa kokonainen kausi saattaa peruuntua, jos toimijat eivät löydä yhteisymmärrystä. Myös yleisö eli asiakkaat ovat entistä enemmän yhteiskunnallisesti tiedostavia yksilöitä, jotka edellyttävät tuotteelta myös eettisiä onnistumisia.
Vaikka You Can Play –kampanja ei ole vielä ohi, niin olen huolestunut suomalaisten panoksesta. Tähän mennessä suomalaisia pelaajia ei ole YCP:ssä nähty, mutta ruotsalaisia on sitäkin enemmän. Lisäksi ruotsalaiset NHL-miehet, kuten esim. Henrik Sedin ja Henrik Lundqvistovat kommentoineet aihetta muuten. Meteli olisi huumaava, jos esim. suomalaisia sorsittaisiin P-Amerikassa pelkän suomalaisuuden vuoksi.
Hallitseva maailmanmestari Suomi jakaa Ruotsin kanssa muutaman viikon päästä alkavat jääkiekon MM-kisat. Lehdistö on jo meuhkannut mm. siitä, kuinka markkinoille ängetään kallista kisakrääsää ja Helsingin liput maksavat moninkertaisesti Tukholmassa pelattavia otteluita enemmän. On noloa, jos Suomi hinnoittelee itsensä paitsioon ja istuu käsiensä päällä kehityskysymyksissä, joihin urheilussa tapahtuva rasismi ja homofobiakin kuuluvat. Enää ei puutu kuin urheilullinen menestymättömyys.
Suomi ei enää ehdi olemaan edelläkävijä tässä asiassa, mutta pitääkö meidän aina kulkea 20 vuotta länsimaita jäljessä? Urheilijat ja urheilun parissa työskentelevät (sisältäen lehdistön) ovat fiksua väkeä. Miksi siis lopputulos antaa paljon huonomman vaikutelman kuin mitä em. ihmisistä suurin osa voisi antaa yksilöinä?
(NHL-logo on National Hockey Leaguen rekisteröity tavaramerkki).