Freelance-journalisti hakattiin pahoin

  • Uutinen
  • Yhteiskunta
  • vaeltaja2006
  • 6

QX:n suomalainen freelance-avustaja kuvaa omin sanoin tapahtunutta. Hän ei olisi voinut kuvitella, että hän joutuu väkivallan uhriksi seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi Suomessa vuonna 2011. Hän oli palaamassa lähikaupasta klo 22 jälkeen lauantai-iltana, kun joku tuntematon, ehkä nelikymppinen mies, puhutteli häntä nimellä. Mies sanoi, että tuollaiset tarvitsevat turpiinsa ja syytti HIVin levittämisestä. Mies iski takaapäin, ja seuraus oli, että uhri kaatui hiekkatielle ja menetti tajuntansa. Hyökkääjä oli vahvasti humalasssa ja ehkä huumeiden vaikutuksen alla. Pari koiranulkoiluttajaa oli tullut avuksi ja he tilasivat ambulanssin. Yö kului Jorvin sairaalassa. Haavoihin tarvittiin 12 tikkiä.

Tilastojen mukaan viharikosten määrä on Suomessa vähentynyt viime vuosina. Kuitenkin ilmoittamatta jääneiden tapausten määrä saattaa olla korkea. Tämän tapauksen tutkinta tuskin johtaa tuloksiin, koska ei ollut silminnäkijöitä. Tapaus jää vain tilastoihin.

Kasvoissa on nyt pahat vammat, mutta vielä pahempia ovat ne vammat, joita tällaisesta tapauksesta tulee omaan sieluun. Mutta toimittajana hän tietää, että entistä enemmän on taisteltava sen puolesta, että ihmiset saavat olla sellaisia kuin ovat.

Onneksi on tullut sympatian osoituksiakin: perheeltä, ystäviltä, naapureilta. Se antaa uskoa tulevaisuutteen, ja hän voi käydä edelleen lähikaupassaan pelkäämättä. Väkivaltainen hyökkäys ei tullut sen takia, että hän olisi tehnyt jotain väärin vaan sen takia, millainen hän on ihmisenä.

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu


QX:n raportti eilispäivältä

6 kommenttia

Hlbti-ihmisiin kohdistuva väkivalta on ollut jatkuva ongelma Suomessa. Itse tein siitä empiirisen tutkimuksen Rakkauden monet kasvot -kirjaa (1984) varten ja haastattelin väkivaltaa kokeneita ihmisiä lomakkeella. Siinä vaihessa vielä noin neljäsosa vastaajista kertoi kokeneensa fyysistä väkivaltaa tosiasiallisen tai oletetun homouden, lesbouden tai gender-identiteettinsä takia.

Väkivallan ilmenemismuoto on pysynyt samanlaisena: homoja vihaavat jengit tai yksilöt ovat hyökänneet yksittäisten hlbt-ihmisten kimppuun pimeissä paikoissa, pahoinpidelleet ja ryöstäneet.

Vielä 1970-luvun lopulla Helsingissä oli varsinainen väkivalta-aalto, kun ns. Kallion jengi kulki pitkin ulkotapaamispaikkoja homoja hakkaamassa. Siinä vaiheessa poliisi katsoi sivusta eíkä tehnyt mitään. Olen tehnyt siitä tilanteesta blogimerkinnän aikoinani Ranneliikkeessä pitämässäni blogissa (skrollaa taaksepäin blogipäivämääriin 3.-4.9.2009).

Kerron siinä miten otimme yhteyttä Helsingin poliisikomentajaa ja vaadimme toimenpiteitä väkivallan ehkäisemiseksi.

http://ranneliike.net/blogi.php?nick=Olli%20Stålström&p=2

Poliisin reaktio oli hyvin omituinen: koska väkivaltaa esiintyi pääasiassa ulkotapaamispaikkojen, kusipömpeleiden, luona, Helsingin kaupunki purki kaikki kusiputkat 1980-luvun alussa. Tämä on mielestäni yhtä elegantti ratkaisu kuin jos Helsingin kaikki puistot olisi hakattu maan tasalle, koska raiskaukset tyypillisesti tapahtuvat puistoissa.

Minun jälkeeni sateenkaari-ihmisiin kohdistuvaa väkivaltaa on tutkinut Jukka Lehtonen, joka raportoi seuraavaa sosiologisessa Minna-portaalissa:

http://www.minna.fi/c/document_library/get_file?uuid=de331536-805f-472b-a77a-31d5bc69127d&groupId=10136

Vaikka tiedän, ettei nyt hakatun miehen henkisiä haavoja paljonkaan korjaa, lohdutan kaikkia sillä, että - kuten Lehtosen tutkimuksesta käy ilmi, hlbti-ihmisten hakkaaminen pimeillä kaduilla on toki vähentynyt.

Tärkeintä on muistaa, että tänä päivänä poliisi suhtautuu vakavasti hlbti-vastaiseen väkivaltaan ja ottaa siitä tehdyt rikosilmoitukset tosissaan. Kaikista homofobiarikoksista kannattaa siis ottaa yhteys poliisiin.

Opettele itsepuolustuksen tekniikka ja tee ilmoitus poliisille kaikesta häirinnästä!

Muista, että kaikki kuitenkin on muuttumassa paremmaksi kunhan jaksamme puuttua epäkohtiin.

Silloin kun minä aloitin teininä rakkauden etsimisen Kisahallin poliisiasemaa vastapäätä olevassa pömpelissä, jengiläiset hakkasivat meitä, vaikka poliisiasema oli tien toisella puolella. Jouduimme tekemään jopa kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle juuri Setan perustamisvuonna siksi, että vaikka hakatut homot juoksivat pömpelistä poliisiasemalle pyytämään apua, poliisi kieltäytyi puuttumasta asiaan.

Tänä päivänä riittää ilmoitus poliisille ja poliisi ottaa vakavasti ...

Yhdyn Setan Anders Huldénin lohdutuksen sanoihin nyt hakatulle miehelle: "Du är en stark människa, och jag är glad över och beundrar att du visar att det kan ingen slagsbult till ynkrygg ta ifrån dig. Kram!"

Kommenttia muokattu: 07.12.2011 klo 16:03
Seikkaperäinen ja taustoittava katsaus.
Kyllä tosin vielä reilusti 80-luvun puolellakin satunnaisia atakkeja oli. Ehkei suunniteltuja, vaan yksittäisten morkkiksen valtaan ("En mä hei missään tapauksessa kuitenkaan ole..".) joutuneiden reaktioina. Selvisin itse yhden potkun jälkeen alta pois ottamalla tetsarikierroksia maassa ja sitten juoksemalla ruotsalaisdiplomaatin mukaan nimettyä katua alas, käsittämättömän lujaa.