Freelance-journalisti hakattiin pahoin (juttukommentit)

Hlbti-ihmisiin kohdistuva väkivalta on ollut jatkuva ongelma Suomessa. Itse tein siitä empiirisen tutkimuksen Rakkauden monet kasvot -kirjaa (1984) varten ja haastattelin väkivaltaa kokeneita ihmisiä lomakkeella. Siinä vaihessa vielä noin neljäsosa vastaajista kertoi kokeneensa fyysistä väkivaltaa tosiasiallisen tai oletetun homouden, lesbouden tai gender-identiteettinsä takia.

Väkivallan ilmenemismuoto on pysynyt samanlaisena: homoja vihaavat jengit tai yksilöt ovat hyökänneet yksittäisten hlbt-ihmisten kimppuun pimeissä paikoissa, pahoinpidelleet ja ryöstäneet.

Vielä 1970-luvun lopulla Helsingissä oli varsinainen väkivalta-aalto, kun ns. Kallion jengi kulki pitkin ulkotapaamispaikkoja homoja hakkaamassa. Siinä vaiheessa poliisi katsoi sivusta eíkä tehnyt mitään. Olen tehnyt siitä tilanteesta blogimerkinnän aikoinani Ranneliikkeessä pitämässäni blogissa (skrollaa taaksepäin blogipäivämääriin 3.-4.9.2009).

Kerron siinä miten otimme yhteyttä Helsingin poliisikomentajaa ja vaadimme toimenpiteitä väkivallan ehkäisemiseksi.

http://ranneliike.net/blogi.php?nick=Olli%20Stålström&p=2

Poliisin reaktio oli hyvin omituinen: koska väkivaltaa esiintyi pääasiassa ulkotapaamispaikkojen, kusipömpeleiden, luona, Helsingin kaupunki purki kaikki kusiputkat 1980-luvun alussa. Tämä on mielestäni yhtä elegantti ratkaisu kuin jos Helsingin kaikki puistot olisi hakattu maan tasalle, koska raiskaukset tyypillisesti tapahtuvat puistoissa.

Minun jälkeeni sateenkaari-ihmisiin kohdistuvaa väkivaltaa on tutkinut Jukka Lehtonen, joka raportoi seuraavaa sosiologisessa Minna-portaalissa:

http://www.minna.fi/c/document_library/get_file?uuid=de331536-805f-472b-a77a-31d5bc69127d&groupId=10136

Vaikka tiedän, ettei nyt hakatun miehen henkisiä haavoja paljonkaan korjaa, lohdutan kaikkia sillä, että - kuten Lehtosen tutkimuksesta käy ilmi, hlbti-ihmisten hakkaaminen pimeillä kaduilla on toki vähentynyt.

Tärkeintä on muistaa, että tänä päivänä poliisi suhtautuu vakavasti hlbti-vastaiseen väkivaltaan ja ottaa siitä tehdyt rikosilmoitukset tosissaan. Kaikista homofobiarikoksista kannattaa siis ottaa yhteys poliisiin.

Opettele itsepuolustuksen tekniikka ja tee ilmoitus poliisille kaikesta häirinnästä!

Muista, että kaikki kuitenkin on muuttumassa paremmaksi kunhan jaksamme puuttua epäkohtiin.

Silloin kun minä aloitin teininä rakkauden etsimisen Kisahallin poliisiasemaa vastapäätä olevassa pömpelissä, jengiläiset hakkasivat meitä, vaikka poliisiasema oli tien toisella puolella. Jouduimme tekemään jopa kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle juuri Setan perustamisvuonna siksi, että vaikka hakatut homot juoksivat pömpelistä poliisiasemalle pyytämään apua, poliisi kieltäytyi puuttumasta asiaan.

Tänä päivänä riittää ilmoitus poliisille ja poliisi ottaa vakavasti ...

Yhdyn Setan Anders Huldénin lohdutuksen sanoihin nyt hakatulle miehelle: "Du är en stark människa, och jag är glad över och beundrar att du visar att det kan ingen slagsbult till ynkrygg ta ifrån dig. Kram!"

Kommenttia muokattu: 07.12.2011 klo 16:03

Seikkaperäinen ja taustoittava katsaus.
Kyllä tosin vielä reilusti 80-luvun puolellakin satunnaisia atakkeja oli. Ehkei suunniteltuja, vaan yksittäisten morkkiksen valtaan ("En mä hei missään tapauksessa kuitenkaan ole..".) joutuneiden reaktioina. Selvisin itse yhden potkun jälkeen alta pois ottamalla tetsarikierroksia maassa ja sitten juoksemalla ruotsalaisdiplomaatin mukaan nimettyä katua alas, käsittämättömän lujaa.

"Opettele itsepuolustuksen tekniikka ja tee ilmoitus poliisille kaikesta häirinnästä!"
Hyvin tiivistetty, ei tuohon voi oikein muuta lisätä. Sitten on markkinoille tullut vielä lupavapaita turvasuihkeita, mutta tiedä sitten kuinka tehokkaita ne ovat.

Stålströmille vielä.
Lueskelin Suomen vanhaa aselakia ja sen mukaan 1970/1980-luvulla myönnettiin lupia taskuaseille perusteena itsepuolustus.
Käytännössä kyllä noita vehkeitä sai vain taksikuskit ja rahalähetit. Mutta olisi jännä tietää, että kokeiliko kukaan jengiläisiä pelkäävä homomies hakea lupaa taskuaseelle itsepuolustus perusteella (ja tuliko sitä lupaa :)

Moi AAA

Tietääkseni kukaan homomies ei hankkinut taskuasetta. Se olisi tuntunut aivan liian järeältä toimenpiteeltä ottaen huomioon olosuhteet. Emme me ole aggressiivisia, emmekä halua vahingoittaa ketään.

Sen sijaan oli aika suosittua yhdessä vaiheessa pitää mukana vihellyspilliä. Sillä saa aikaan kovan äänen, joka pelästyttää jengiläisiä ja kiinnittää ympäristön huomion.

Ihan pakko kommentoida: Rakkautta tuskin erityisemmin löytyy sieltä pömpeleistä, pusikoista, koppipaikoita, uimahallien ja muitten liikuntatilojen wc:stä yms.

Itsäenikin, ihan homona, on monet kerrat ärsyttänyt se, että 'tietyt' ihmiset katsovat jostain syystä oikeudekseen rikkoa yhteisesti hyväksyttyjä kaupungin järjestyssääntöjä, yleisissä tiloissa ja paikoissa käyttäytymisen suhteen.

Jos me homot haluamme yhtäläisiä oikeuksia, ei kannattaisi niin haalia erioikeuksia.

Toki, erityisesti nykyään noissa 'epämääräisissä' paikoissa taitavat pyöriä enimmäkseen vähän muut, kuin homo-miehet - ne perheellisemmät, avio-onnensa hengenpitimiksi. Ikävää on se, että siitä 'homostelusta' ikävän maineen saavat kantaa sitten juuri homo-miehet harteillaan yhä edelleenkin. Siksi, esim. uimahalleissa olen itse puuttunut asiattomaan, etenkin nuoria kohtaan harjoitettuun puuhasteluun - ihan yhteisen ja oman edunkin nimissä.

Itsellä on sitäpaitsi ihmisistä ihan hyvät kokemukset. Kerrankin kesällä kumppanin kanssa mentiin snagarijonosta viereiselle kalliolle ... ja teki siinä mieli suudella, niin suudeltiin sitten, ja ihan kunnolla. Viereisestä jonosta tuli enempi kannustavaksi tulkittavia huutoja.

Ja toissa kesänä lököiltiin kaverin kanssa puiston nurmikolla ja siinä sitten halattiin ja suudeltiinkin... ja samaan aikaan siellä puistossa olleesta isommasta porukasta tuli yksi sälli potkiin palloa siihen ja heitti "tiedätteks säistä, sataaks huomenna miehiä?" (ajatuksensa lienee tullut it's raining men -biisistä). Vastattiin siihen sitten että "jaa-a, voi olla, tai sitten ukkoja ja akkoja taivaan täydeltä : )".

Hyvä nimimerkki "Metsä....".

Kommentoin sinulle ihan varmuuden vuoksi seuravaa, koska olen huomannut miten yhteiskunnassamme nyt pinnalla oleva nälvimisen, demonisoinnin ja vääristelyn henki on osittain siirtynyt myös Ranneliikkeenkin sivuille.

Kun kerron joutuneeni etsimään rakkautta 60- ja 70-luvuilla Helsingin pömpeleistä, kerron vain historiallisen faktan. Itse pidin tilannetta alentavana ja syrjivänä. En siis halua niitä aikoja takaisin. Toisaalta minusta niitä ei saa unohtakaan eikä halveksia ihmisiä, jotka joutuivat toimimaan niissä olosuhteissa.

Pyydän muistamaan, että Seta avasi ensimmäisen sisätapaamispaikan, Gay Gambrinin, vuonna 1984, samana vuonna kuin julkaisin yhdessä Kai Sieversin kanssa ekan suomenkielisen perusteoksen Rakkauden monet kasvot.

Tapaamispaikkojen siirtyminen sisätiloihin, asiallisen tieteellisen tiedon esiintuominen ja sairausleiman poistaminen alkoivat vähitellen korjata tilannetta paremmaksi. Tosin väkivaltaa ja soittelua homoja kohtaan esiintyi alkuvaiheessa jonkin verran siinä pihakäytävässä, jossa Gambrini sijaitsi.

Osallistuin itse Gay Gambrinin avajaistalkoisiin. Koska olen hyvin epäkäytännöllinen, osasin vain maalata seinien alapinnat mustiksi. Sen sijaan Jorma Hentilä ja Max Rand monitaitoisina osasivat kiinnittää pikku peilejä ja muuta koristetta seiniin.

Kommenttia muokattu: 08.12.2011 klo 17:42