Pirkko Saisio yllättyi radikaalien suomalaisten homoaktivistien ajatuksista (juttukommentit)

Kiitos Pirkko Saisio ja onnea elämään aina ja kaikkialla!

Mihinkähän perustuu väite että virallinen homoliike hokisi muka että "homot ovat ihan samankaltaisia kuin heterot"? Itse en ole ainakaan koskaan huomannut sen sellaista tekevän.

Toki olen kuullut ja nähnyt, miten Suomessa on tietty radikaalien homoaktivistien liike, jotka tuntuvat vaativan että kaikkien homojen pitäisi olla jotenkin äärimmäisiä, harrastaa jotain äärimmäisyyksiä ja olla jotenkin kaikinpuolin äärimmäisen erilaisia.
- Itse en ainakaan koe mitään tarvetta olla äärimmäisen erilainen, vaan avoimesti ihan oma itseni, elää ja olla niin kuin minusta hyvältä tuntuu, toisiakin arvostaen - sillä ainakin minä odotan toistenkin arvostavan minua ja käyttäytyvän toisia arvostaen.

Virallinen homoliike ei ainakaan aja kaikille homoille parisuhdetta, perhettä ja avioliittoa, vaan virallinen homoliike ajaa kaikille ihmisille samoja mahdollisuuksia, myös avioliiton osalta. Avioliittoa ei ajeta todellakaan pakoksi kaikille, vaan vain mahdollisuudeksi niille, jotka yhteiskunnan virallistaman avioliiton parisuhteelleen haluavat.

Kummallistahan näillä radikaali-homoaktivisteilla on juuri se, että he tuntuvat vastustavan esim. tuon avioliiton osalta nimenomaan homojen oikeuksia avioliittoon, eivätkä nuo radikaali-homoaktivistit ole vaatimassa avioliittoa pois heteroilta eli kaikilta. Nuo radikaali-homot ajavat juuri itse yhteen, heidän muottiinsa pakottamista.

Virallinen homoliikehän on ajanut erilaisuuden ja monimuotoisuuden hyväksymistä yhteiskunnassa. Se tarkoittaa sitä että voi ihan itse halujensa mukaan olla ns. tavis-ihminen homonakin tai voi olla jotain erikoisempaa, jos niin haluaa. Ja hyväksymisellä yhteiskunnassa tarkoitetaan sitä, että lainsäädäntö ja kohtelus yhteisössä on yhdenvertainen - mutta se ei tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi itse pitää esim. jostain pervoilusta tai että pitäisi henkilökohtaisesti pitää esim. joittenkin harrastamista suhteista periaatteessa lapsensa ikäisten kanssa. Hyväksyminen tarkoittaa myös sitä sitä, että annetaan toisten harrastaa niitä, mutta niistä ei tarvitse itse silti pitää, eikä itsellä ole mitään tarvetta ahtautua johonkin vain äärimmäisyyksien muottiin.

Nimimerkki "ihan tavallinen ihminen homona" kirjoitti kovasti paljon omaa käsitystäni muistuttavan tekstin.

Kommentoin nimimerkin " ihan tavallinen ihminen homona" kirjoitusta. Kiinnostavia ajatuksia.

Itseäni mietityttävät käsitteet "Virallinen homoliike", sekä "Radikaali-homoaktivistit". Ketä tai mitä ne ovat? Se ei ole itselleni aivan selkeää. Virallinen viittaa mitä ilmeisemmin Setaan. Kuitenkin Setan lisäksi homopolitiikkaa tekevät monet muut. Eduskunnassa heitä jo istuu. Saisio kirjoittaa poliittisesti kantaa ottavan näytelmän Kansalliseen jne.

Minulle radikaalit homoaktivistit ovat pieni, mutta äänekäs joukko, jolla ei ole ikää eikä historiallista perspektiiviä siihen millä tavoin tai mitä polkua pitkin ollaan tähän tultu missä ollaan juuri tänään. Tuon joukon keinona saada äänensä kuuluville on sama kuin pikkulapsella: "Vittu! Vittu!" Varma tapa saada ihmisten huomio. Juuri tällainen kommentti kuultiin muutama vuosi sitten: "Homot takaisin pömpeleihin (pisuaareihin)". Mitä nuo nuoret lausujat tiesivät sen ajan homojen elämästä. Tuskinpa mitään!

Kyllä minä koen, että muita vaatimuksia enemmän framilla oleva vaatimus yhdenvertaisesta avioliittolaista on nimenomaan samankaltaisuuden vaatimus. Suomessa tämä asia ei ole vielä edennyt siihen pisteeseen, että se sumentaa kaikki muut, tärkeämmätkin tavoitteet, mutta Yhdysvalloissa näin jo on.

Minä olen äärimmäinen, mutta minun elämässäni on äärimmäisyyspula. En esimerkiksi harrasta seksiä edes joka vuosi. Puhun seksuaalisuudesta enemmän kuin harrastan seksiä.

"eivätkä nuo radikaali-homoaktivistit ole vaatimassa avioliittoa pois heteroilta eli kaikilta."

Minä olen kyllä ollut vaatimassa, en tiedä, mistä sinä olet tuon käsityksesi saanut.

Kummastuttaa se, että Pirkko Saisio on näin tietämätön.

"Ongelma" ehkä on siinä, että länsimaissa homous sinällään ei johda mihinkään yhteiskunnalliseen muutokseen tai radikalismiin; toisin kuin monet teoreetikot odottivat ja toivoivat (esim. Focoult) tai vieläkin kuvittelevat (queer -liike). Valtaosa homoista vaan on ihan tyytyväisiä arkiseen, porvarilliseen (ei puoluepoliittisessa merkityksessä vrt. demarit) yhteiskuntaan ja elämään, jos saavat siihen mahdollisuuden.

Radikaalisuus nousee jostain muualta; ei homoudesta, vaikka tietysti oma seksuaalisuus voi heijastua toimintaan ja teorioihin. Transeudesta en ole varma, en tunne kenttää tarpeeksi, mutta luulen, että senkin osalta arkipäiväistyminen on totta ainakin tulevaisuudessa.

Avioliittolain suhteen minun mielestäni Setan olisi pitänyt olla vieläkin aktiivisempi jo vuosia sitten eikä vain tyytyä peesaamaan poliitikkoja. Kun vihreät/vasemmisto ehkä tekevät asiasta lakialoitteen, niin minusta Setan pitäisi tehdä selväksi, että silloin punnitaan tasa-arvon kannattajat, kansanedustajat JA puolueet, eivätkä mitkään tekosyyt kelpaa.

Setan osalta 'virallisuus' näkyy ehkä esimerkiksi siinä, että sen hallitukseen valitaan väkeä melkein puoluemandaatilla: jokaisella pittä olle edustaja hallituksessa (KD ja Kepu taitavat puuttua ja RKPn ehdokas kait jäi viimeksi valitsematta). Tämä on tietysti keino pitää yllä yhteyksiä eri suuntiin ja on ihan kiva, että nykyisin puolueaktiivit kokevat Setan hallituksen jäsenyyden vahvana meriittinä.

Tuskinpa Saikki tuntee edes nykyistä 'virallista' homoliikettä kovin hyvin, mitä se sitten tarkoittaakin.

Itsekin puolivirallisena aktivistina vaadin, Poris, että pysyt aina ilahduttavan erilaisena ja aktiivisena.

Olen kyllä ehdottomasti samaa mieltä tästä, että nuoret aktivistityypit helposti romantisoivat radikaalia menneisyyttä, jota ei koskaan ollutkaan. Vaikka valtavirtaisesta homoliikkeestä ja sen keskiluokkaisuudesta voi olla montaa mieltä, enkä itsekään niistä perusta, niin on pöyristyttävää, että kaikki se työ rakenteellisen heteroseksismin poistamiseksi halutaan julistaa vääräksi ja heittää menemään ja että sen sijaan halutaan piehtaroida, muka radikaalisti, jossain seksuaalisten kerettiläisten paarialuokassa, ja vielä "häpeää" tuntien! Niin pönttö-örvelöä poliittista avantgardea, että huh huh! Se on kovin helppoa rakennella tuollaisia puoliksi mietittyjä ajattelumalleja, kun ei tarvitse pelätä vankilaan tai mielisairaalaan joutumista seksuaalisuuden takia.

No, minä yllätyin Saision näytelmän puolivillaisista kompromisseista, laskelmoidusta turvallisuudesta, kaikenmoisesta keskitiestä, naiskuvasta statisteina (huh?!) ja ettei tällaisessa näytelmässäkään miehet voineet pussata.

VOin hyvin kuvitella että "radikaali homoaktivismi" on ollut Saisiolle yllättävää - mutta vasta Homon! näkemisen jälkeen. Ennen näytelmän näkemistä luulin Saisiosta paljon enemmän.