Ortodoksisesta kirkosta erosi kuukauden aikana loka-marraskuussa noin 200 henkeä. Ortodoksisessa kirkossa on n. 61 000 jäsentä ja heistä puolet on Helsingin hiippakunnassa. Normaalisti kirjataan noin 10 eroa viikossa, mutta jäsenmäärä hiljalleen lisääntyy, koska kirkkoon liittyy mm. maahan muuttaneita venäläisiä.
Eroamisista suurin osa tapahtui Helsingin hiippakunnassa, johon kuuluu hieman yli puolet kirkon runsaasta 61 000 jäsenestä.
Ortodoksinen kirkko virallisesti vaikenee
Yhteysliikkeen varapuheenjohtaja rovasti Liisa Tuovinen ja pappi ja Suomen Kuvalehden päätoimittaja Tapani Ruokanen olivat radion Ajankohtainen Ykkönen -ohjelmassa 16.11.2010. Palautetaan mieliin tätä ohjelmaa.
Ortodoksisen kirkon arkkipiispa Leo oli myös haastateltavana aiheesta "kirkko ja homot". Arkkipiispa ihmetteli joukkohysteriaa, joka syntyi. Asiat on puhuttu jo lukemattomia kertoja ennen tätä homoiltaa. Leo ajattelee asioita koko kristikunnassa eikä tyydy pohtimaan pientä Suomea. Maailmalla asiat näyttävät aivan toisilta. Niistä asioista, joista Suomessa kiistellään, ei puhuta mahdollisina - ei islamissa, ei juutalaisuudessa ei ortodoksisessa maailmassa eikä katolisessa maailmassa. Siitä voi vetää johtopäätöksiä. Leo omalta osaltaan ortodoksisen kirkon kannalta sanoo, että ortodoksisessa kirkossa keskustelun tulee olla aivan toinen. Avioliitto on sakramentti, pyhä salaisuus. Se on miehen ja naisen välinen, yksinomaan ja ainoastaan ja koko ortodoksisessa maailmassa. Kaikki maailman tuulet eivät voi kirkkoa heilutella. Leo haluaisi, että koska raamattu on kaikkien yhteinen kirja, sitä pitäisi yhteisesti ymmmärtää ja tulkita. Paikallisella tasolla ei pitäisi poiketa tästä yhteisestä tulkinnasta jonkin paikallisen keskustelun takia.
Rovasti Liisa Tuovinen ja päätoimittaja Tapani Ruokanen kommentoivat arkkipiispan puheita. Tuovisen mukaan Suomen ortodoksisessa kirkossa on paljon käyty keskustelua tästä asiasta. Esim. Yhteysliikkeeseen liittyi alun alkaen paljon ortodoksisen kirkon väkeä: työntekijöitä ja maallikoita. Maailmassa on massiivinen torjunta seksuaalisuuteen ja väkivaltaisuuteen liittyviä asioita kohtaan. Niitä ei haluta nähdä. Homoseksuaalisuus on ihmisille vaikea ja ahdistava asia, kuten muukin seksuaalisuus. Se on kulttuureissa massiivisesti torjuttu ja vaiettu asia. Jos jotkut kirkot kieltäytyvät keskustelemasta tästä, se on osoitus, että kirkko on yhtä vajavainen ja puutteellinen kuin raamatussa kuvataan. Se on vain osoitus siitä, miten tärkeä on herätä ja tehdä parannus väkivallasta ja suostua näkemään se, mikä on totta elämässä.
Arkkipiispa Leo antaa ymmärtää, että heitä homokeskustelu ei liikuta lainkaan. Liisa Tuovisen mukaan se liikuttaa erittäin rajusti, mutta ortodoksisessa kirkossa kieltäydytään tästä keskustelusta. Tapani Ruokasen mielestä tässä on kaksi asiaa erotettava: Mikä on kirkkojen opillinen kanta ja mitä on elämä siinä keskellä. Näemme, että siinä on suuria ristiriitoja sekä Suomen luterilaisessa kirkossa että kaikkialla. Me erosimme Bysantista jo 700 vuotta sitten ja Roomasta 500 vuotta sitten. Vaikka Leo maalailee laajoja kuvia, hänen asemansa tähän keskusteluun osallistumisessa on aika helppo. Hän on noin Malmin seurakunnan kokoisen yhteisön johtaja. Siinä ei ole samaa vastuuta kuin luterilaisessa kirkossa, jossa kirkkoon kuuluu lähes 80% kansasta.
Ortodoksinen seurakunta on ollut trendikäs, mutta nyt luterilaisesta kirkostamme on eronnut suunnilleen sama määrä ihmisä kuin on koko ortodoksinen kirkko Suomessa. Periaatteeessa tässä on tärkeästä asiasta kysymys ja kirkoilla on itsellään oikeus määritellä mikä heidän mielestään on avioliitto.
*****
Monia homoja ja lesboja on viehättänyt ortodoksisen kirkon henki paikallisella tasolla. Monia HLBTI-henkisiä tarinoita on kuultu mm. luostareista Suomesta ja ulkomailta, mutta Venäjän ja Balkanin ortodoksien avoin vihamielisyys mm. pride-paraateja kohtaan on avannut silmiä. Siellä on kirkon taholta jopa kiihotettu väkivaltaan.
