New York Times teki äskettäin pääjutun katolisen kirkon valintamenettelyistä pappisseminaareihin pyrkiville. Psykologisilla menetelmillä ilmoitetaan estettävän pedofiilien pääsy seminaariin. Todellisuudessa homot poistetaan samalla joukosta.
Kysymykset ovat syvälle seminaariehdokkaan seksuaaliseen käyttäytymiseen kajoavia. NYT kertoo esimerkkeinä kysymyspatteristosta: "Pidättekö pornografiasta? Milloin teillä oli viimeksi seksiä? (Oikea vastaus on: ei yli kolmeen vuoteen.) Otatteko kylmiä suihkuja?" Tietenkin mukana on kysymyksiä kiinnostuksesta lapsiin.
Kysymyksillä pyritään ikään kuin sivutuotteena paljastamaan homot, koska katolinen kirkko ei pidä sopivana homoja papin tehtävissä. Jopa selibaatissa eläviä homomiehiä ei haluta tehtävään. Huolimatta tieteellisistä tutkimustuloksista, ettei seksuaalisella suuntauksella ja lasten seksuaalisella hyväksikäytöllä ole yhteyttä, katolisessa kirkossa nähdään sittenkin yhteys. Kirkon edustaja toteaa NYT:lle, että kaksi ympyrää (homoseksuaalisuus ja pedofiilia) saattavat mennä joltakin osin päällekkäin. Todellisuudessa aivan samoin voidaan päätellä olevan heteroiden kohdalla.
Eräs tulokkaita valitsemassa oleva psykologi totesi: "Meillä ei ole ainuttakaan homomiestä seminaarissamme tällä kertaa. Olen siitä aika varma."
Ehdokkailta testataan HIV, depressio, paranoia ja epävarma sukupuoli (gender confusion).
Katolisten homojen etuja ajavan ryhmän edustaja totesi, että tässä ilmapiirissä selibaatissa elävilläkään homomiehillä ei ole katolisessa kirkossa tietä pappeuteen. Hän totesi: "Piispat ovat tehneet homopapeista syntipukkeja, koska homot ovat sopivia syntipukeiksi tässä yhteiskunnassa, erityisesti säännöllisten kirkossakävijöiden keskuudessa."
Katolinen kirkko ei ole koskaan arvioinut homopappien määrää. Jotkut katoliset tutkijat ovat päätyneet homopappien määrään välillä 25-50%. Toisaalta joissakin tutkimuksissa on päädytty pienempiin lukuihin.
Lähde: NYT
