Vuotuinen TransHelsinki-tapahtuma on tässä viikonvaihteessa. Lauantaina on Helsingin yliopistolla seminaari, jossa puhutaan transoikeuksista Euroopassa ja onnellisuudesta elämässä. Ainakin osa seminaarin puheenvuoroista saadaan varmaan ranneliikkeen arkistoon jo samana iltana, jos luvat saadaan.
Viime vuoden transhelsinki-seminaari on myös kuunneltavissa ranneliikkeen arkistossa
Tämän vuoden seminaarista kerättiin muutama äänellinen makupala. Ne on tällä sivulla tekstiosuuden jälkeen.
Seminaarin tapahtumia voi kuunnella netistä
TransHelsinki-ohjelma
Viime vuoden seminaaria voi kuunnella tästä
TransHelsinki 2009 -paneeli
TransHelsinki 2009 -paneelissa keskusteltiin siitä, millaista transihmisten todellisuus on ollut.
Onko löytynyt onnellisuutta? Puheenjohtaja Tiia Aarnipuu johdatteli aiheeseen.
Paneelin ensimmäisessä jaksossa muistellaan, mistä sai tietoa. Helga tuli mukaan 1970-luvulla, Eeva 1980-luvulla, Sakke 1990-luvulla ja Repo 2000-luvulla. Yksi termi esiintyy keskustelussa: CIS = transihmisen vastakohta. Jos et ole trans, olet CIS.
Paneelin toisessa keskustelujaksossa puhuttiin siitä, löytyikö menneisyydessä mitään samaistumiskohteita. Ihmisiä, kirjoja, elokuvia, joista löytyi samaistumiskohteita.
Kolmannen keskustelujakson teemana oli: Miten löysitte oman transyhteisönne? 1970-luvulla alkoi syntyi pienii ystäväpiirejä. 1990-luvulta lähtien internet on ratkaissut monet kontaktiongelmat. Elämä on ehkä sen takia tullut helpommaksi.
Neljännessä jaksossa kysellään: millaiset asiat silloin aikoinaan olisivat tehneet onnelliseksi. Monelle se olisi ollut päästä helposti korjausprosessiin mukaan.
Loppujaksossa aiheena on transihmisten nykytilanne ja onnellisuus. Oletteko tyytyväisiä transihmisten nykytilanteeseen? Entä oma henkilökohtainen onnellisuus?