Poliittinen aikakauslehti Cicero kuvaa pakinassaan Moskovan Priden jälkeen illalla tv:ssä esitettyä talkshowta, aiheena sodomistit. Juontaja isokokoinen blondi, suuret rinnat, pitkät tekoripset. Vieraina Moskovan pormestari, ortodoksinen pappi, ihmisoikeusaktivisti, laulaja naisten vaatteissa ja merimeis, joka juuri on palannut jäänmurtajalta napapiiriltä.
Ortodoksipapin mielestä Venäjän päääkaupungissa ei saa olla sodomisteja. Ihmisoikeusaktivistin mukaan jokaisella on oikeus olla vaikka sodomisti. Laulaja, keskustelun ainoa sodomisti, naurahtaa siihen eikä sano mitään. Merimies havahtuu ja vihdoinkin tajuaa, miksi hän on keskustelussa mukana. Hän lausuu, ettei hänellä ole mitään sodomisteja vastaan kunhan eivät tule liian lähelle. Moskovan pormestari tuijottaa juontajan suuria rintoja ja puhkeaa puhumaan. ”Jokaisella tässä maassa on oikeus toimia tarpeidensa mukaan, mutta se ei saa olla ristiriidassa muiden ihmisten tarpeiden kanssa. Demokratia tarkoittaa enemmistön diktatuuria, ja enemmistö on vielä, Jumalan kiitos, heteroseksuaalista”. Hän vielä lisää, että jos hän, Moskovan pormestari, olisi vaikkapa tuntematon sotilas, häntä ei taatusti miellyttäisi, että jotkut transtypykät toisivat hänen muistomerkilleen homokukkasia.
Tauko. Kukaan ei ollut ilmeisesti tullut ajatelleeksi, että pormestari voisi olla tuntematon sotilas.
Laulaja naisten vaatteissa päättää puhua filosofisesti: ”Mutta miten olisi, jos tuntematon sotilas olisikin ollut homo”.
”Mutta sitähän me emme voi koskaan tietää”, keskeyttää suuripovinen juontaja. ”Aika on loppu ja nyt on mainosten vuoro”.