Maahanmuuttajat täyttävät kirkkoja - joutuvatko homot ahtaalle?
Jyri Komulainen Helsingin yliopistosta ja Mika Vähäkangas Lundin yliopistosta ovat toimittaneet kirjan "Luterilaisen Suomen loppu? Kirkko ja monet uskonnot" (2009). Tänä aamuna kirjoittajilla on artikkeli Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla.
Euroopassa ja Suomessa voi havaita, että maahanmuuttajissa on yhä enemmän kristittyjä. Suomalainen kirkko muiden joukossa joutuu etsimään uudelleen linjaansa, kun arvot muuttuvat. Suomalaiset eroavat kiihtyvällä vauhdilla kirkosta, mutta uutta väkeä saattaa olla tulossa.
Maahanmuuttajien enemmistö on kristittyjä, vaikka julkisessa keskustelussa aina nostetaan esiin islam. Millaisia kristittyjä he ovat? Kristinuskon maailmanlaajuinen painopiste on nyt etelässä ja sieltä tulee suuri osa näistä uusista kristityistä. Esim. Lontoossa yli puolet kirkossa kävijöistä on taustaltaan afrikkalaisia tai karibialaisia. Heidän uskontonsa on karistmaattista. Heillä on vahva missio kutsua suomalaisetkin oikeaan uskoon. HelsinginSanomien artikkelissa kirjoittajat toteavat, että "eettisissä kysymyksissä edustetaan suomalaisesta näkökulmasta katsottuna usein erittäin konservatiivista linjaa. Esimerkiksi homoseksuaalisuuden tuomitsemista ei yleensä arkailla".
Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Pääkaupunkiseudulla vaikuttaa jo kymmenittäin pieniä maahanmuuttajakirkkoja.
(Lähde: Helsingin Sanomat, Vieraskynä-palsta tänään)
Eiköhän Suomessakin mennä sitä rataa, että sortimenttia uskonnonkin alueella tulee lisää kun väen kulttuuritaustat monipuolistuvat. Roikumme vielä vuosikymmenten takaisessa luulossa yhdestä suomalaisesta yhtenäiskulttuurista ja yhdestä kansankirkosta. Se ei ole enää tätä päivää.
Homot toimivat niin, että jos ei tykätä niin ei tupata. Varmasti meiltäkin löytyy seurakuntia, joissa on tilaa homoille uskovaisille. Voi jopa käydä jopa niin, että perustetaan homojen oma kirkko, kuten USA:n MCC. Näen sellaisen kuitenkin ei toivottavana gettoutumisena. Myöskin kohderyhmän pienuus vaikuttaa siihen, että sellainen tuskin täällä erillisenä ilmiönä toteutuu.
Toinen juttu kokonaan on sitten se, kun nämä äärikonservatiivista linjaa ajavat kirkot astuvat oman reviirinsä ulkopuolelle ja alkavat poliittisen painostuksen ja vaatimukset lakien muuttamiseksi heidän arvojensa mukaisiksi. Viimeistään silloin homotkin alkavat heräillä ruususen unestaan ja ryhtyvät nykyistä aktiivisemmin osallistumaan poliittiseen päätöksentekoon. Nythän sitä tekee Seta lähinnä virkamiestyönä silloin kun on pakko.
Valistusajan brittiläiset filosofit (Hume, Bentham, J.S.Mill, yms.)pohtivat paljon uskonnon ja valtion sekä suvaitsevaisuuden ja vapaamielisyyden suhdetta. Jotkut pitivät haaleaa, valtion kontrolloimaa kirkkoa parhaana, koska se estää ääriliikeiden valtaanpääsyn ja takaa keskinkertaisen moraalin säilymisen. Kaikki voivat olla vähän hyveelliisiä eikä ketään tuomita kovin rankasti ja ulkopuolisia suvaitaan: perinteinen Suomen malli?
Toiset taas olivat sitä mieltä, että mitä enemmän ja pienempiä uskonnollisia yhteisöja, sitä parempi kaikkien kansalaisten hyvinvoinnille. Jokainen löytää itseään mielyttävän porukan eikä yksikään ryhmittymä saa liikaa valtaa ja erilaisuutta on vähän pakko suvaita.
