Aateloitu näyttelijä Sir Ian McKellen taistelee kouluissa homofobiaa vastaan
Sir Ian McKellen on lähtenyt mukaan englantilaisen Stonewall-järjestön kampanjaan koulujen homofobiaa vastaan. Näyttelijä on nuorten keskuudessa tunnettu erityisesti roolistaan Gandalfina trilogiassa Taru Sormusten Herrasta.
McKellen toteaa: "On tärkeää puhua 12- ja 13-vuotiaille. He imevät itseensä kaiken sen mitä heille annetaan, oli se sitten homofobiaa taikka suvaitsevaisuutta. Meidän tehtävämme on varmistaa, että tuo tieto on myönteistä."
Sir Ian McKellen lähti vuonna 1988 mukaan vapaaehtoistoimintaan Stonewall-järjestöön. Se perustettiin tuolloin vastustamaan kiistanalaista hallituksen päätöstä, jolla kiellettiin koulujen opetuksessa homoseksuaalisuuden "edistäminen". Tuo lakihan esti todellisuudessa kaiken asiatiedon esittämisen, mutta piti portit auki ennakkoluulojen vapaalle julkistamiselle.
Stonewallin julkistamassa tutkimuksessa tuli ilmi, että 30% homo- ja lesbo-oppilaista on sitä mieltä, että aikuiset, nimittäin opettajat ja muu henkilökunta ovat vastuussa homofobisista tapahtumista heidän kouluissaan.
Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
http://www.guardian.co.uk/education/2008/sep/25/bullying.homophobia
Suomessa Prometheus-leirin tuki ry (uskontokuntiin kuulumattomat) on ottanut tavakseen kutsua leireilleen (vastaa rippikoululeiriä) luennoitsijan puhumaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asioista ja tietenkin myös syrjinnästä suomalaisessa yhteiskunnassa. Luterilaisen kirkon rippikoululeirit ovat puolestaan pitäneet nämä asiat tiukasti ulkopuolella leirien ohjelman.
2 kommenttia
"Luterilaisen kirkon rippikoululeirit ovat puolestaan pitäneet nämä asiat tiukasti ulkopuolella leirien ohjelman."
Itseasiassa eivät ole.
Leirin ohjelmaan kuuluu nykyään sukupuolivalistusta, jossa myös mainitaan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt, sekä kehoitetaan suvaitsevaisuuteen.
Itse olen riparin reilut viisi vuotta sitten käynyt ja sen jälkeen toiminut neljällä leirillä isosena, kolmena eri vuonna. Viikon kestävällä leirillä oli aina yksi "seksipäivä" nimellä kulkeva päivä jolloin teemana oli rakkaus, seksi ja parisuhde. Viisi kertaa siis tällä oppitunnilla läsnä olleena voin sanoa, että hyvin positiivisessa mielessä on vähemmistötkin otettu huomioon.
Vierailijoita esim. eri järjestöistä ja kirkon omista yhdistyksistä on joskus leireillä ollut, vaikkakin niistä ollaan ainakin tässä kyseisessä helsinkiläisessä seurakunnassa aika pitkälti luovuttu. Esim. setan edustajan en kyllä ikinä ole millään rippileirillä koko suomesssa kuullut olleen.
Virallisissa oppimateriaaleissa ei oteta kantaa suuntaan eikä toiseen, vaan puhutaan hlbt väestöstä melko neutraalisti ja mainitaan ettei samansukupuolisilla pariskunnilla ainakaan toistaiseksi ole kirkollisen siunauksen mahdollisuutta. Kuitenkin kaikki jotka ovat kyseistä oppituntia pitäneet ovat ottaneet suoraan hillityn homomyönteisen näkökulman, enkä kertaakaan ole kuullut yhtään pahaa sanaa muuta kun oppilaiden taholta.
Itse voin puhua vain omista kokemuksistani tässä kyseisessä seurakunnassa, mutta joskus tuli puhetta muiden seurakuntien ripareita käyneiden kavereiden kanssa aiheesta. Eräs kertoi, että tunnilla kyllä luettiin muutamia homoihin negatiivisesti suhtautuvia kohtia Raamatusta, mutta niihin suhtauduttiin lähinnä tyyliin "näin ajateltiin silloin". Toinen taas kertoi joutuneensa ryhmälle annetussa tehtävässä pohtimaan eri näkökulmia Raamatun suhtautumisesta homoseksuaaleihin.
Kaikki nämä oppitunteja pitämeet pastorit/nuorisotyöntekijät ovat kyllä nuoria suvaiitsevaisia kaupunkilaisia (6-kymppistä kirkkoherraa lukuunottamatta, joka onkin sitten kai ei-niin-nuori suvaitsevainen kaupunkilainen :D) joten toisin saattaa olla jossain muussa seurakunnassa. Erääseen nuoreen naispuoliseen nuorisotyöntekijään ja tämän mieheen olen jopa törmännyt dtm:än narikassa pilkun aikaan. Olivat kuulemma homoystävän suostuttelemana tulleet ja oli kiva paikka. Seurakuntaneuvoston (johon kuuluu käsittääkseni ainakin yksi homomies) Tampereen reissun päätteksi oltiin kuulemma ihan uteliasuudesta käyty Pinkissä kaljalla.
Jotenka itse ainakin katson luottavaisesti tulevaisuuteen, koska tiedän tuon kirkon nuoremman polven olevan ihan fiksua porukkaa. Eiköhän se vaadi kun vaan sukupolvenvaihdoksen että esim. parisuhteen siunauskin laillistuu.
Kiitos. Mielenkiintoinen kommentti.
Tiedoksi: Olen käynyt vuosia sitten Seta-kouluttamassa kahtena peräkkäisenä vuonna rippileirillä. Kolmannelle tuli stoppi. Kirkkoherra ilmoitti, että viikon koulutusohjelmaan ei mahdu 1,5 oppitunnin mittaista luentoa. "Ohjelma on liian tiukka." Oma veikkaukseni oli, että joku oli käynyt valittamassa kirkkoherralle. Nuorisopastori, joka aikanaan kutsut esitti, oli perin harmissaan. Nykyistä tilannetta Setassa en tiedä, koska en luennoi enää Setan nimissä, muuten kylläkin.
Olen havainnut mielenkiintoisen eron luterilaisten rippikoululeirien ja Protuleirien osallistujien välillä. Ripareille mennään tavan vuoksi, kun kaveritkin menevät, "ja sitten saa paljon rahaa rippilahjaksi sukulaisilta". Tämä on kuultu useaan kertaan näiden kullanmurujen suusta. Protuleirille mennään havaintojeni mukaan toisin perustein ja harkitusti. Mennään oppimaan yhteiskunnallisia ja sosiaalisia taitoja ja mietitään eettisiä ja moraalisia kysymyksiä varsin perusteellisesti. He ovat selvästi rippikoululaisia motivoituneempia. He ovat mielestäni myös yleisesti ottaen hieman kypsempiä. Se tulee näkyviin keskustelujen ja kysymysten sisällöistä. He ovat todella pohtineet elämän peruskysymyksiä jo ennen leiriäkin. Luennoitsijana saa tosiaan pistää itsensä likoon. Teräviä kysymyksiä tulee useimmiten Protu-leiriläisiltä.
Käyn mielelläni Protu-leireillä. Ne ovat pieni hetki irti tavallisista arkirutiineista joskus aika primitiivisissäkin olosuhteissa.
