Saksassa pahamainen lakipykälä 175 vei kymmenet tuhannet homomiehet vankilaan ennen vuotta 1969. Syynä oli intiimi kanssakäyminen samaa sukupuolta olevan kanssa. Oikeusministeriössä valmisteltu lakiesitys toisi vahingon kärsineille usean tuhannen euron hyvityksen.
Kertakorvaus olisi 3 000 euroa ja sen päälle tulisi 1 500 euroa jokaisesta alkavasta vankilavuodesta. Kansainväliset uutistoimistot AFP ja dpa kertovat lain sisällöstä. Ministeriö arvioi, että korvauksensaajia on vielä elossa n. 5 000.
Tarkoituksena on purkaa tuomiot, joita annettiin sodanjälkeisessä Liittotasavallassa ja DDR:ssä. Seuraavana asiaa käsittelee Saksan hallitus. Sen jälkeen seuraa käsittely parlamentissa. Takavuosina säädetty homoseksuaalisten kontaktien kielto nähdään nykykäsityksen mukaan ”merkittävässä määrin perustusoikeuksien vastaisena”.
Saksassa on erityisesti kritisoitu sitä, että sodan jälkeen jäi voimaan natsien tasan 70 vuotta sitten säätämä kovennettu laki homosuhteiden kriminalisoinnista. DDR kumosi kovennetun lain 1968 ja Liittotasavalta lievensi sitä 1969. Kuitenkin se säilyi lakikirjassa vuoteen 1994 saakka. Natsiajan homorangaistukset kumottiin vuonna 2002, mutta vuoden 1945 jälkeen annetut rangaistukset säilyivät voimassa.
Saksalainen kansanedustaja Volker Beck pitää suunniteltuja hyvityksiä liian pieninä. Jo se, että poliisi aloitti tutkinnan, merkitsi useille työpaikan ja kunnian menetystä. Tällaisetkin asiat pitäisi huomioida hyvityksiä pohdittaessa. Lakipykälä 175 oli rankka sen ajan nuorille sukupolville. Monilta 50- ja 60-luvun nuorilta homoilta ryöstettiin osa nuoruutta. Lakiesityksestä puuttuu kollektiivinen hyvitys.
CDU:n kansanedustaja Jan-Marco Luczak toivoi, että asia päätetään nopeasti, koska tuon ajan eläneiden rivit harvenevat nopeasti.
(uutinen perustuu eilen 21.10.2016 berliiniläisessä Tagesspiegel-lehdessä olleeseen artikkeliin)
Ensin jahtasivat natsit, sitten Liittotasavallan viranomaiset
Toukokuun 16. päivänä 2016 Tagesspiegel-lehdessä kerrottiin Wolfgang Lauingerista, jota 1940-luvulla vainosivat natsit ja sodan jälkeen Liittotasavallan viranomaiset. Sama tuomari, joka natsiaikana jahtasi homoja, jatkoi virassaan sodan jälkeen.
Wolfgang Lauinger oli 27 vuotias, kun hän sodan loppuessa huoahti ja toivoi kaiken olevan ohi. Hänet oli sodan alkuvaiheessa 1940 erotettu Wehrmachtista. Hän oli puolijuutalainen. Hän oli liittynyt Frankfurtissa salaiseen ”Swing-Jugend” -ryhmään. Kuunneltiin jazzia ja pidettiin pitkää tukkaa. Gestapo oli nopeasti paikalla. Vaara oli kaksinkertainen, koska Lauinger oli myös homo.
Natsi-Saksassa oli vuonna 1936 perustettu valtakunnallinen keskus homoseksuaalisuuden ja aborttien kitkemiseksi. Asian pani toimeen SS:n johtaja Heinrich Himmler, joka vuosien ajan puuhaili arjalaisen rodun alkuperän selvittämisessä. (Himmlerin toiminnasta kertoo vuonna 2012 ilmestynyt kirja: Himmlerin suuri suunnitelma, kirjoittaja Heather Pringle). Toimintaan kuului mm. homojen, mielisairaiden ja kehitysvammaisten hävittäminen.
Koko swing-ryhmä joutui vankilaan, mutta kuulusteluissa yksikään ryhmän jäsenistä ei paljastanut, että Lauinger on homo. Häntä syytettiin vain ulkomaan asemien kuuntelusta ja mahdollisesta (seksuaalisesta) irstailusta. Kun hänet oli pidätetty toisen kerran, hän katosi maan alle ja säilyi hengissä yli sodan.
Sodan jälkeen hän työskenteli Frankfurtin lentoasemalla liittoutuneiden palveluksessa, mutta viisi vuotta sodan jälkeen 1950 hänet pidätettiin yhdessä sadan muun nuoren miehen kanssa. Ilmianto oli johtanut pidätykseen. Pidätyksen syy: homoseksuaalisuus. Lauinger joutui samaan pidätyskeskukseen Hammelsgassella, jota jo natsit olivat käyttäneet. Syyttäjänä oli sama valtionsyyttäjä, Thiede, joka oli syyttäjänä jo natsivallan aikana. Jo silloin 1930-luvulla tämä syyttäjä oli keskittynyt homotapauksiin.
Frankfurter Rundschau -lehti teki tästä pidätysaallosta ison skandaalijutun.
Wolfgang Lauinger uskoo, että syyttäjä käytti samoja henkilökortistoja, joita natsit olivat koonneet. Hän joutui istumaan kahdekan kuukautta pidätettynä ja häntä kuulusteltiin yhä uudestaan ja uudestaan. Lauinger pyysi apua liittopresidentti Theodor Heussilta, mutta presidentti ei voinut auttaa. Kun tuli oikeudenkäynti, Lauinger vapautettiin. Nöyryytys oli valtava, samoin häpeä, joka tästä tapauksesta jäi.
http://www.tagesspiegel.de/berlin/queerspiegel/wolfgang-lauinger-opfer-des-paragrafen-175-verfolgt-von-den-nazis-verfolgt-in-der-brd/13588534.html
Frankfurtin prosessi
Frankfurtin homoprosesseista on kerrottu useissa historiakirjoissa. Jo sodan alla 1938-39 oli ainakin 400 homoa pidätetty. Vuonna 1950 tutkinta aloitettiin 240 homoksi oletetun nuoren miehen osalta, mutta vain 100 päätyi oikeuteen. Syytteissä puhuttiin ”turmelluksesta” (”entartete”) ja julkisen moraalin häpäisemisestä sekä valtion perustan tuhoamisesta. Frankfurtin homot olivat paniikissa. Useimmat syytetyt menettivät työpaikkansa. On kerrottu ainakin viidestä itsemurhasta. Kohu laantui vasta oikeusprosessin aikana, kun Frankfurter Rundschau ja Spiegel asettivat ilmiantajan, erään ”rattopojan” todistelut kyseenalaisiksi.