Kansanedustajia ja asiantuntijoita oli kutsuttu tiistaina aids-päivän keskustelutilaisuuteen Pikkuparlamentin kansalaisinfoon. Paljon puhuttiin hiv-ehkäisytyöstä ja ns. matalan kynnyksen palveluista. Niillä tarkoitetaan esim. hiv-testauksia, joihin on helppo tulla ja joissa ei syytellä eikä kysellä yksityisyyteen tai elämäntapaan liittyvistä asioista. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) infektiotautiosaston johtaja, tutkimusprofessori Mika Salminen kertoi Suomessa pitkään käytössä olleesta palvelusta, jossa ruiskuhuumeiden käyttäjille on ollut tarjolla käytettyjen ruiskujen ja neulojen vaihto uusiin ja puhtaisiin. Neulojen vaihdosta Suomella on hyviä kokemuksia. Hiv-tartunnat on saatu pysymään erittäin alhaisina.
Suomalainen toimintamalli on myös kansainvälisesti tunnustettu menestyksekkääksi. Yksi naapurimaistamme tarjoaa huonomman esimerkin: palvelu aloitettiin liian myöhään ja tartuntamäärät monikymmenkertaistuivat.
Osa Mika Salmisen alustuksesta on alempana tämän uutisen liitteenä.
Homoille on tarjottu pikatestauksia ilman ajanvarauksia. Se on matalan kynnyksen toimintaa. Minuutissa saa alustavan testituloksen. Yleisökeskustelussa nostettiin esiin se, että erilaisissa seksitavoissa on erilaiset riskit ja erityisesti miesten välisessä seksissä informaatio tartuntatavoista ja riskeistä on saatava kohdistumaan juuri tähän ihmisryhmään. Kaikkein tärkein asia, joka vaikuttaa tarttumisriskiin, on hiv-potilaan saaminen varhain hoidon piiriin. Kun lääkehoito on saatu käyntiin, tartuntariski menee nollaksi. Päihteiden käyttäjien osalta tärkeää on ollut saada tartunnan saaneet pysymään hoidon piirissä, ja siinä on Suomessa hyvin onnistuttu. Matalan kynnyksen toiminta helpottaa testeihin hakeutumista. On oltava helppoa mennä terveysneuvontapisteeseen. Kun avaa oven ei tarvitse selitellä eikä pyydellä anteeksi. Otetaan testi ja henkilökunnalta saa neuvontaa. Käytännössä eri puolilla maata hiv-testausten kynnys voi olla hyvinkin korkea, jos esim. pienellä paikkakunnalla joutuu erikseen pyytämään testausta tutulta henkilökunnalta ja aikaa varatessa pitää perustella, miksi haluaa testin. Silloin joutuu samalla ehkä paljastamaan yksityiselämästä puolia, joita ei haluaisi kenenkään muun tietoon.
Hiviin liittyy edelleen vahvaa pelkoa syrjinnästä ja väärää tietoa tartuntatavoista ja elämästä hiv-positiivisena. Se vaikeuttaa testiin tuloa ja aiheuttaa sen, että hiv-tartunnoissa hoito päästään aloittamaan liian myöhään. Vielä parikymmentä vuotta sitten hiv-tartunnan saaneet esiteltiin mediassa kauhukuvina: nuoret miehet riutuivat kohti kuolemaa. Nyt tilanne on aivan toisenlainen. Hiv-positiivinen voi käydä töissä ja elää normaalia elämää. Nuorille lääketieteen kandeille voidaan nykyisin luennoilla esitellä hyväkuntoisia hiviä kantavia potilaita eikä kuolemansairaita, kuten vielä 1990-luvulla. Myönteisiä esimerkkejä tarvitaan.
Myönteinen esimerkki eilisessä tilaisuudessa oli Positiiviset ry:n puheenjohtaja, joka kertoi tuntemuksiaan siitä, millaista on elää hiv-positiivisena. Vaikka hän elääkin tavallista elämää, hänkin tunnusti, että joutuu taistelemaan pelkojen kanssa. Kannattaako tulla julkisuuteen ja kertoa olevansa hiv-positiivinen? Koko ajan joutuu miettimään, mitä se asia tarkoittaa läheisten ihmisten kannalta. Jos on perhettä ja lapsia, mitä se tarkoittaa lasten kannalta. Mitä lastentarhassa tai päiväkodissa muut vanhemmat ajattelevat, jos saavat tietää jonkun lapsen vanhemman hiv-positiivisuudesta?
Positiiviset ry:n toiminnanjohtaja Sini Pasanen puhui hiviin liittyvistä ihmisoikeuskysymyksistä. Vaikka hiv-tartunnan saaneiden asema on viime vuosikymmeninä parantunut, monet pelot vähentävät testeihin hakeutumista. Jos hiv-tartunta merkitsee henkilön sosiaalisen tai taloudellisen tilanteen heikkenemistä, kynnys testiin menemiseen voi nousta korkeaksi. Maailmalla on hiv-tartunnan saaneita koskevia matkustusrajoituksia. Syrjintää on edelleen - myös Suomessa.
Eduskunnassa herätti taannoin keskustelua paperittomien pakolaisten terveydenhuollon järjestäminen. Jos esim. hiv-positiivisena tänne saapunut ei saa hoitoa, hiv saattaa levitä eteenpäin. Kunnollinen lääkehoito estää hivin tarttumisen äidistä lapseen. Näiden syiden takia hiv-lääkitys tulisi tarjota kaikille sitä tarjoaville. Ilmaisen lääkehoidon ei tiedetä maailmalla aiheuttaneen joukkovaellusta hoitoa tarjoavaan maahan.
Viikon alussa uutisissa ollut juttu HIViä levittävästä prostituoidusta herättää monia hämmentäviä ajatuksia. Poliisi etsii prostituoitua, mutta asiaa koskevassa uutisoinnissa ei mitenkään kosketella sitä, että miehet ostavat tuntemattomalta seksipalveluja ja altistuvat monenlaisille terveydellisille riskeille. On monia muitakin tarttuvia tauteja kuin hiv, joita voi saada suojaamattomassa seksikontaktissa. Onko poliisi oikea taho selvittelemäään tällaista asiaa? Viime vuosina on ollut hiv-oikeudenkäyntejä, joissa on etsitty syyllistä, ja viime aikoina on saatu Korkeimman oikeuden päätöksiä, joissa on ollut jo uutta näkökulmaa näihin kysymyksiin.
Sini Pasasen esitelmästä katkelma audiona alempana.
Keskustelutilaisuudessa kävi viisi kansanedustajaa: Sirpa Paatero (sosialidemokraatit), Outi Alanko-Kahiluoto (vihreät), Annika Saarikko (keskusta) Aino-Kaisa Pekonen (vasemmistoliitto) ja Juho Eerola (perussuomlaiset). Samaan päivään sattui tiukka poliittinen yhteenotto ja valiokuntien kokouksia, ja niiden takia tilaisuudessa ehdittiin pistäytyä vain hetkeksi. Poliittisia näkemyseroja löytyi erityisesti perussuomalaisten ja muiden välillä. Hallituksen suunnittelemat supistukset esim. kehitysyhteistyömäärärahoihin vaikuttavat suoraan joidenkin järjestöjen aidsin vastaiseen työhön kehitysmaissa. Perussuomalaisten Juho Eerola vakuutti, että tällä hallituskaudella paperittomille ei tulla tarjoamaan ilmaista terveydenhoitoa.
Kansalaisjärjestöjen, kuten esim. hiv-positiivisten yhdistyksen toimintaa kansanedustajat arvostavat.
Mukana olleet kansanedustajat olivat varsin hyvin perehtyneet hiv-kysymyksiin, vaikka asia ei kovinkaan usein pääse mukaan eduskunnan keskusteluihin. Hiv-säätiön hallituksen puheenjohtaja Aino-Kaisa Pekonen piti tärkeänä, että on tällaisia teemapäiviä kuten kansainvälinen aids-päivä. Se nostaa asian esiin myös eduskunnassa.
Aino-Kaisa Pekosen haastatelu alempana.
