Kulut tasan?

Miten te muut olette onnistuneet seuraavan ongelman ratkaisemisessa?

Asumme yhdessä, minä ja hän.

Minä käyn töissä virastoaikaan 8-9 h/pvä. Hän käy töissä 2-6 h/pvä valitsemanaan aikana, yleensä loppuillasta. Joten yöt voi surffata netissä ja päivät voi nukkua aina iltapäivään asti.

Minä olen valmistunut. Hänellä on ollut opinnot jo pitkään "vähän kesken". Joten kokopäivä työ ei tule kysymykseen.

Minä maksan peruselämisen: asunto+opintolainan, yhtiövastikkeen, puhelimen, tv:n, hesarin, vakuutukset, noin puolet ruuasta. Hän maksaa omat laskunsa, opintolainaansa ja noin puolet ruuasta.

Minä maksan luksuksen: yleensä ravintolassa/viihteellä, yleensä alkossa, silloin tällöin matkustelut, isommat hankinnat (kodinkoneet, huonekalut).

Minä nettoan vajaan pari tonnia kuussa, hän seitsemisensataa.

Koska hän asuu ilmaiseksi, ei joudu maksamaan maltaita ruuasta, ei polta eikä joudu ostamaan juomisiaan, luulisi, että palkasta jäisi jotain yli.

Mutta kun ei jää.

Jos pyydän osallistumaan johonkin kuluun, alkaa kauhea riita. Viimeksi tänään. Asunto on kuulemma minun (joten vastiketta ei tartte maksaa muiden kuin minun - sinänsä totta mutta en ole ainut joka hyötyy...?); muut laskut tulee minun nimelläni; hesarin voi lukea kirjastossa, mitä sitä tilaamaan; puhelinta ei kukaan ole käskenyt pitää; vakuutukset ovat turhia koska korvausta ei kuitenkaan saa jos tarvitsee; ulkomaille ei kukaan ole halunnutkaan mennä; minä en tee tarpeeksi kotona.

Kysymys ei kuitenkaan ole siitä, etteikö meillä menisi muuten hyvin. Parisuhteessa ei ole ryppyjä, vaikka voisi kuvitella. Itse pystyn suhtautumaan tähän lähinnä siten, että pahemminkin voisi olla. Eli ei tämä minua vaivaa kuin välillä. Välillä taas tuntuu siltä ettei asialla ole mitään merkitystä. Mutta kuitenkin...

Raha tuntuu kuitenkin olevan asia, josta saa vain riitoja aikaan. Mutta toisaalta minusta tuntuu väärälle se, että olen se, joka maksaa aina kaiken, varsinkin kun kysymyksessä EI PITÄISI OLLA rahojen vähyys. Hänen palkkansa vaan menee "jonnekin" - tili tuli tili meni. Ja tietenkin köyhää opiskelijaa voisi sponssata. Mutta kun ei noita opintoja taida kovin tiiviiseen tahtiin kasautua. Tämän lukuvuoden saldo näyttää olevan pari kirjatenttiä á 2-3 ov.

Joten:miten muut olette tällaisen ratkaisseet? Nostaako kissa pöydälle,ollako hiljaa vai tehdäkö todella niin kuin käsketään. Eli puhelin poikki,hesari loppu, internet katkolle ja tipaton loppuvuosi kaupan maksalaatikolla höystettynä?

Me laitettiin mun poikaystävän kanssa kaikki kulut tasan. Tosin meillä oli suurin piirtein samanlaiset tulot. Kämppä oli hänen, joten hän maksoi lyhennykset ja korot yksin, mutta vastike laitettiin puoliksi, kuten kaikki muutkin laskut (sähkö, puhelin, Hesari). Ruokalaskun kanssa tehtiin niin, että kerättiin kuitit talteen ja kuun lopussa laskettiin loppusumma. Se joka oli "kerännyt" enemmän kuitteja sai toiselta "tasaushyvityksen". Ravintolassa kumpikin maksoi omat ruokansa ja juomansa. Koskaan ei tullut riitaa raha-asioista.

Noi Antin antamat vihjeet kuulosti tosi hyvältä. Sillä tuolla tavoin kundikaverisi joutuu miettimään menonsa tarkemmin. Sillä ei ole mun mielestä oikein että se elää sun kustannuksella. Onnea jatkoon. Pane kaveri seinää vasten.

Mitäs jos perustaisitte oman yhteisen tilin, johonka yrittäisit houkutella myös kaverisi tallettamaan rahaa kuukausittain. Tallettaisitte sinne molemmat, ja maksaisitte yhteiset laskut siitä (esim netissä). Ruoka, juhla yms menot on tietenkin helpompi hoitaa henk. koht. korteilla... Meillä on monistakin syistä johtuen yhteinen "taloustili" josta sähköt, vedet, lehdet, puhelin yms juoksevat kulut menevät.

Toisaalta voisitte vielä keskustella, alkaisitteko maksaa esim. vastikkeen vuorotellen tai maksaisiko hän siitä puolet. Mielestäni hänenkin pitäisi osallistua ½:een kustannuksista.
Me olemme eläneet jo 11v yhdessä ja oikeastaan raha-asioista ei ole ollut kiistaa (se onkin liki ainoa asia), kunnes nyt puolisoni jäi työttömäksi ja minusta tulikin äkisti "perheen pää". Joskus vuosia sitten tilanne oli toisinpäin, minä opiskelin (tiiviisti!) ja mieheni kävi töissä... Joskus tuntui että elin hänen kustannuksellaan. Nyt osat ovat sitten kääntyneet ja ymmärrän sen. Mutta valitettavasti mieheni ei taida tilannettaan oikein ymmärtää ja alkaa viihtyä liiankin hyvin kotona... tyytyväisenä siitä että minulla palkka juoksee ja kiitokseksi hän hoitaa kotia ja laittaa ruokaa, pyykkää....
Yrittäkäähän setviä tuo asia ja jos suurempia ongelmia ei ole, älkää antako rahan sotkea muuten hyvää suhdettanne. Mutta parisuhde on aina yhteispeliä - myös taloudenpidossa.

Meillä on se periaate, että on yhteinen kulutili, jolle molemmat siirtää yhtä paljon rahaa kuukaudessa yhteisiin menoihin.

Tosin elämäntilanteet ovat vaihdelleet puolin ja toisin ja niissä tilanteissä on löydettävä sopu keskustelemalla. Itse tunnen tällä hetkellä pahaa oloa siitä, että mieheni joutuu kustantamaan suurimman osan menoista, sillä opiskelen välivuonna.

Puhukaa toisillenne! =)

Luonnossa, tietenkin luonnossa tilit tasan!

Kuluista kannattaa sopia ihan heti kun muuttaa yhteen asumaan - tai mielellään jo ennen. Muuten tulee sota, eikä siltä ehkä välty sittenkään. Kun esim. työpaikka, palkka tai elämäntilanne muuten muuttuu, täytyy aikaisempia sopimuksia tod.näk. myöskin muuttaa. Tasapainoa on todella vaikea löytää.

Tosi ongelma on se, kun puolisoilla on ihan erilaiset tulot - niinkuin alun esimerkkitapauksessa. Lisää ongelmia siunaantuu, kun puolisot ovat lisäksi kovin eri-ikäisiä. Miten paljon enemmän voi vanhempi ja varakkaampi herra maksaa nuoremman partnerinsa puolesta ilman, että toinen tuntee olevansa vain ylläpidetty toyboy? Sekin jurppii, kun toiselle jää yhteisten menojen jälkeen vaikka miten paljon pätäkkää, mutta toinen joutuu elämään jatkuvasti säästöliekillä. Entäs kun erotaan vuosien jälkeen ja toinen on tuhlannut kumppaninsa elättämiseen tonnikaupalla rahaa?

Mutta näähän ei ole vain homojen ongelmia. Tiedättehän miten paljon heteromies kärsii, kun menestyvä vaimo ansaitsee paljon parempaa palkkaa...

Meillä on kummallakin sellaiset "toimeen tullaan" -tulot ja aina jotain luksustakin päälle. Ja meilläkin riidellään rahasta, tosin käänteisesti: nimittäin kumpi _saa_ (tai ehtii) maksaa kaupassa, leffassa, sähköt, hesarin, netin jne. Truly amazing..

Mulla on varmaan joku kompleksi siitä että mun pitäs huolehtia koko meidän perheestä, jotain tekemistä kunnian kanssa, luulen.. Onkohan lesboilla yleistäkin? Oikein suututtaa välillä, kun tyttöystävä ilmoittaa et "puhelinlaskut on sit maksettu" ja itse on en "mitä helvettiä, nainen!".

Sitä ku menee tollaseen tilanteeseen. Entäpä jos se sun kundis onki oikeessa? Entä jos se ei halua hesaria, kotivakuutuksia tai mitä lie, ulkomaanmatkoja jne. Itepähän myös tarjoudut maksamaan luksuksen jne jne. ÄLÄ OLE NIIN HELVETIN KILTTI! Sillähän siitä asiasta pääset, ku jätät vaan maksamatta. Kilttejä käytetään aina hyväksi, ettekö te nyt hyvät ihmiset ole sitä tajunneet ajan myötä. Jos ette, niin käy näin kuten otsikon kirjoittaneella.
Rahat pois tyhmältä kuten sanotaan.

Tuo on yksi niistä syistä miksi en tahdo kenenkään kanssa asumaan saman katon alle. Riitaahan siitä vaan tulee. Etenkin jos molemmat tahtoo määrätä kaapin paikan, ja on vain yksi kaappi =) Jätkä seinää vasten vaan ... kyllä se siitä. Tietenkin voisitte osallistua kuluihin samassa suhteessa kuin tienaatte.

Unohdit progressiivisuuden... Jokainen osallistukoon kuluihin siten että molemmille jää lopulta yhtä paljon rahaa käteen.

Missään nimessä ei kannata mennä mihinkään "yhteistalouteen". Mulla oli ja perseelleen meni ja itse sain kärsiä nahoissani kaiken. Raha asiat ja rakkaus on kaksi eri asiaa! Pitäkää ne erillään. Kannattaa pitää puolensa ja jos toinen elää siivellä - niin eikun kenkää! Se on siis niin hirveetä, jos saa maksaa toisen aiheuttamia velkoja kuten mulle kävi, kun ajattelin, että olen jotenkin velvollinen "avopuolisona" auttamaan.

Tulee jotenkin sellainen olo, että suhteen toinen osapuoli kokeilee rajoja siinä toivossa, että kirjoittaja pistäisikin hänet selkä seinää vasten. Toivottavasti kyseessä ei ole sellainen tapaus, joka toisaalta haluaa tulla paapotuksi, mutta toisaalta haluaa määrätä kaapinpaikan. Se on paha yhdistelmä.