Mitä tarkoittaa "olla ulkona kaapista"?

Eilen eräässä yhteydessä heräsi keskustelu siitä, mitä tarkoittaa kaapista ulkona oleminen. Rupesin itsekin asiaa miettimään.

Joidenkin mielestä se on sitä, että tuo jokapäiväisessä elämässään homoutta esille tai ei ainakaan peittele mitään. Toisten mielestä se on sitä, että voi kertoa olevansa homo, jos kysytään.

Tuli myös esille asia, että eiväthän heterotkaan ole "heteroina" ulkona kaapista. Mutta tässä onkin se pieni ero... Heterous on oletusarvo, joten esimerkiksi töissä, koulussa ja muussakin elämässä (eli siis homoympyröiden ulkopuolella) mm. vitsit, jutut ja keskustelut käydään "heteronäkökulmasta", eli jos näihin ei tavalla tai toisella pysty suhtautumaan, niin olo on ulkopuolinen.

Tuli esiin myös, että työ- tai opiskeluyhteisöjä on monenlaisia. Toisissa rupatellaan työn ulkopuolisista asioista paljon ja toisissa ei. Niissä paikoissa, joissa omasta elämästä puhutaan toisten kanssa, on tietysti vaikeampaa ja raskaampaa salata oma identiteettinsä kuin niissä, joissa ihmissuhteet ovat tasolla "olemme samassa työpaikassa".

Itse päädyin näkemykseen, että olen ulkona kaapista, jos ne ihmiset tietävät identiteetistäni, joiden kanssa jaan ns. sosiaalista elämääni, eli joille puhun "omista" asioistani.

Aika hyvä määritelmä!

Sinänsä on ihan selvää ja ymmärrettävää ja meidän homojen on se vain hyväksyttävä, että heterous on oletusarvo. Ihan samoin kuin on Suomessa suomenkielisyys, pohjoismaissa valkoihoisuus, poikien asevelvollisuuden suorittaminen, luku- ja kirjoitustaito, lakien kunnioitus yms... Ihan eri asia on sitten erilaisuuden ymmärtäminen ja siihen suhtautuminen.

Joskus tuntuu siltä että heterojen mielestä homot kuuluvat eri ihmisrotuun kuin he, jos meitä nyt aina edes mielletään ihmisiksi.

Me olemme vain irstailuun erikoistunut, moraalisista rajoista viis veisaava täysin hävytön kansa joka valloittaa vielä maailman jos isänmaalliset täipalliset heterot eivät ole varpaillaan ja varuillaan.

Joskus tuntuu myös siltä, että heterot ovat oikeassa.
Ainakin kun seuraa joidenkin nimeltä mainitsemattomien kaupunkihomojen epäsäännöllistä ja päärämäärätöntä elämää, jossa ei tätä päivää pidemmälle viitsitä katsoa.

Sinänsä heterouden oletusarvona oleminen on täysin luonnollista, sillä enin osa ihmisistä käyttäytyy heteroseksuaalisesti.

Mutta miten homoseksuaalisuus vs. heteroseksuaalisuus sijaitsee sillä janalla, jossa Zeppelinin mainitsemia asioita on arvotettu, onkin se mielenkiintoinen kysymys tässä jutussa.

Suomessa suomenkielisyyshän ei suinkaan ole oletusarvo. Ruotsinkielisillä on oletusarvona se, että palvelu (varsinkin viranomaisilta) on saatava äidinkielellä (ruotsinkielisillä alueilla). Siihen on _lain_takaama_ oikeus.

Valkoihoisuus on suomessa lähes oletusarvo (erityisesti maaseudulla se on), mutta Tukholmassa se ei enää sitä ole.

Asevelvollisuus on melko selkeästi oletusarvo.

Luku- ja kirjoitustaito (oppivelvollisuuden ohessa) on selkeästi oletusarvo.

Ja lakien kunnioitus on tietysti yhteiskuntamme pystyssäpysymisen kannalta oletusarvo.

Oma pointtini tässä jutussa on se, että yksi keino helpottaa olemistaan heteroyhteisön kanssa "erilaisuudestaan" huolimatta, on olla kaapista ulkona - antaa muiden rakentaa suhtautumisensa sen perusteella, miten homon olemassaolon itse kokee.

Jos homouden hyväksyminen on jollekin heterolle ongelma, niin siitä ei saa tehdä homolle ongelmaa. Homoutta hyväksymättömän ilmapiirin aiheuttama omien tunteidensa salailu, itsensä piilottelu _on_ usein homolle ongelma.

Heteron on osattava kohdata homous. Homon ei kuulu kohdata fobiaa. Sen olisi oltava lähtökohta - ja onnneksi lainsäätäjän silmissä tilanne alkaa hissuksiin olla jo tämä.

Fobiat poistuvat ihmisestä kohtaamalla pelkonsa, käsittelemällä niitä ja tottumalla. Homous ei poistu, kuten eivät tummaihoisuus tai vasenkätisyyskään. Homous on ihmisessä oleva ominaisuus - fobia ei.

Pelko erilaisuutta kohtaan on kyllä ihmislajille ominainen piirre. Se on monissa paikoissa hyödyksi. Mutta se pelko on myös hallittavissa - lähinnä asiallinen tieto on siihen hyväksi avuksi.

Kokuma: Kyllä kaupunkilaishomoillakin on päämääriä. Toisilla ne ovat korkeammalla, toisilla matalammalla. Toisilla päämäärät ovat henkisiä, toisilla maallisempia. Toisilla päämäärät liittyvät rahaan, toisilla osaamiseen, toisilla päämäärät liittyvät paljon henkisempiin asioihin.

Yhteistä päämäärille kuitenkin on yleensä se, että ne perustuvat hyvinvoinnin lisäämiseen - tavalla tai toisella.

Kokuma: Toivonkin nyt, että et tuo henkilökohtaisia kaunojasi (yksittäisiä ihmisiä / ihmisjoukkoa / elämäntapaa kohtaan) esiin tällä foorumilla. Olen kovasti lukevinani perusteettomien ennakkoasenteiden värittämää vuodatusta.

Tämä keskustelualue on toki tarkoitettu kaikille homoille, ja mielipiteet ja omat näkemykset ovat luonnollisesti kaikilta tervetulleita. Vain keskustelemalla syntyy uusia näkemyksiä, mutta ei herjoja heittelemällä.

Ilokseni olen huomannut, että tämä ei todellakaan enää ole pienen sisäpiirin keskustelualue. Pienen porukan sisäiset "inside"-asiat keskusteltakoon niille paremmin sopivilla paikoilla ja täällä voitaisiin keskittyä laajempiin kysymyksiin. :)

Sori Smååkkeli.

Pakkaan innostumaan joskus hieman liikaa *virne*

Pitäänee vähentää power-Jpopin kuuntelemista ;)

"Suomessa suomenkielisyyshän ei suinkaan ole oletusarvo. Ruotsinkielisillä on oletusarvona se, että palvelu (varsinkin viranomaisilta) on saatava äidinkielellä (ruotsinkielisillä alueilla). Siihen on _lain_takaama_ oikeus.

Valkoihoisuus on suomessa lähes oletusarvo (erityisesti maaseudulla se on), mutta Tukholmassa se ei enää sitä ole."

Myönnetään: 5%(?):lla suomalaisista on oletusarvona, että heitä palvellaan äidinkielellään, joka on muu kuin suomi.
Minua ei kuitenkaan ole koskaan alettu palvella muulla kuin suomenkielellä. Esim liikkeisiin mennessä tai puhelimessa on oletettu, että puhun suomea. Ruotsinkieliset paikkakunnat tietysti ovat juttu erikseen. Helsingistä en oikein tiedä...
Joten eiköhän se TOINEN (!) kotimainen kieli ole vain ja ainoastaan pienen vähemmistön turvaksi asetettu nykyiseen asemaansa. Ei siis oletusarvoksi.
Ei kai lain antama oikeus tai turva vielä rakenna oletusarvoa. Jos menen Hell's Angelsin keväiseen moottoripyörätapaamiseen piipahtamaan poikakaverini kanssa käsi kädessä, voi käydä huonosti... vaikka laki kuinka takaisi oikeuteni :-D

Sitten taidan olla vielä konservatiivinen jäärä, mutta jos joku kertoo olevansa ruåtsalainen ja asuvansa Tukholmassa, tulee minulle mielikuva valkoihoisesta eurooppalaisesta ihmisestä. Voi olla, että joskus tämäkin mielikuva vielä muuttuu...

No tää nyt oli tällaista hiusten halkomista. Siitä asiasta mistä oli puhe, olen kyllä ihan samaa mieltä.

Out of the closet:kaapista ulos tarkoittaa etta olet julkisoinut sexualpreference,kaikille ihmisille kutka vaan valittaa tietaa.Mita niitten commentti on tai ei, sen ei ole valia,sinun oma ystavat tietysti pitaa paljon keskustelua siita,hyvat ystavat vaikka no,tai jes,antaa sinun olla mita vaan.Olevat ystavia for ever.Vain KUNNON ystavat.Tiedat mita tarkoitan.

Mun kohdalla "ulkona kaapista" tarkoittaa sitä, että vanhemmat, veli, kaikki ystävät ja työkaverit tietävät että olen homo. Mummolle en ole kertonut, sillä kunnioitan hänen uskonnolista vakaumustaan, joka ei kyllä valitettavasti hyväksy homoseksuaalisuuta. Sitten myös pari sukulaista tietää jo että ole homo. Mutta mun mielestä se on mun oma asia kenelle kerron ja kenelle en. Mutta häpeä en!!!