Syöminen nautinto vai rutiini toimenpide
Helou vaan ranneliike.netin lukijat!
Tässäpä oiva keskustelun aihe.
Onko syömisesi jokapäiväinen rutiini. Syöt jotta nälkä lähtee. Väsäät jotain äkkiä, vedät hetulaan ja olet tyytyväinen. Hetken kuluttua Salattuja Elimiä katsoessasi (itse en katso), et muista mitä söit hetki sitten. Ankaran muistelun jälkeen: "niin joo, makaronimössöä [keitettyä makaronia(1 pussi) ja paistettua jauhelihaa(400g)]".
Yleisimmät ruoat kotonani ovat jauhelihapihvit, makaronimössö tai possunpihvit tai sitten kasa voileipiä.
Itse teen ruokaa työkseni, olen päiväkodillä kokkina. Ei jaksa enään kotona värkätä mitään kummosta ruokaa.
Ennenhän ruoka oli hengissä pysymisen perus edellytys. Ihmisiä kuoli nälkään ja kylmyyteen. Tämä on muuttunut, mutta vielä syöminen on hengissä pysymistä. Etenkin vanhempi väestö tekee ruokansa "syö mitä etees annetaan" periaatteella.
Työssäni teen ruokaa 1-5 vuotiaille lapsille. Periaatteeni on, että ruoka on hyvää, esteettisen näköistä ja ravitsevaa. Listaltani löytyy esim. hernekeitto, patapaisti, lihapullat, makaronilaatikko tai esim. sitruunainen kuhafilee, parsasosekeitto ja kasvispihvit. Lista on kuuden viikon kiertävä ruokalista. Listalla on 30 erillaista pääruokaa, 5 kiertävää aamupalaa ja 14 erillaista välipalaa.
No eipä tässä sen kummempaa asiaa. Ottakaa kantaa.
Mä syön nälkääni, eli mulle se on tapa jonka voisin hyvin korvata jollain ruokatabletilla, jos sellaisia olisi. Musta ei ole hyvää ja huonoa ruokaa vaan kaikki ruoka on mun mielestä syötävää - tosin ruokailusta en tee mitään numeroa.
Mieleeni muistuu nuoruusaikojeni kesäiset kuukaudet Saksassa ja kuinka mua ä r s y t t i sikäläinen tapa aloittaa ruuanlaitto kitaroiden virittämisellä. Siitä tiesi, että sapuskaa saa about 5 tunnin päästä.
Minä syön, koska ruoka on hyvää ja tuottaa nautintoa!
Enpä voisi olla enemmän samaa mieltä edellisen puhujan kanssa. Mitä enemmän vuosia kasaantuu harteille, sitä tärkeämpää syömisestä t tulee. Hyvin suominen (enkä nyt puhu määrästä!) on yksinkertaisesti *SUURI NAUTINTO*. Hyvin voi syödä talvisilla tulilla makkaraa, kesällä muikkukukkoa Lappeenrannan torilla, itse grillattuja kyljyksiä böndellä, hyvin laitettua kaurapuuroa hiihtopäivän alle ja sitten vaikka hyvpergourmet-ateria à 100 juroa mieheen jossain Hesan ykkösmestassa. Kyseessä on yksinkertaisesti oikeaa tavaraa oikeaan aikaan oikeassa paikassa.
Ugh, ei kun *röyh* olen puhunut
Voi apua, mä en ikinä voisi kuvitellakaan korvaavani ruokailuja jollain tabletilla!!!
Kyllä ruokailu pitäisi olla ennen kaikkea nautinto :-) Toki sitä enimmäkseen syö sen
takia, että on nälkä, mutta jos on hyvää ruokaa tarjolla, voin syödä vaikkei niin nälkä
olisikaan... Illallinen hyvässä ravintolassa ja hyvässä seurassa on elämän suuria iloja! :-)
Tässäpä mielenkiintoinen keskustelu.
Aiemmin tyydyin vain tyynnyttämään kurnivan vatsani lähimmällä saatavissa olevalla ruualla (liian usein suklaapatukalla), mutta se jälkeen kun aloin jossain vaiheessa miettimään ruokavaliotani eettisemmäksi olen myöskin alkanut nauttia ruuan esteettisestä puolesta yhtä paljon kuin maukkaudestakin.
Ilman kasvissyöjäksi ryhtymistä en varmasti olisi tullut maistaneeksi esimerkiksi kikherneitä tai savustettua tofua.
Välillä, esimerkiksi vaelluksilla, kun mukana ei ole yksinkertaisesti muuta kuin kaurapuuroa ja kuivattua leipää, niin kyllä sekin menee, mutta kotioloissa en itseäni sillä enään kiduttaisi.
ruoka on pakkomielle ja obsession aihe.
Heips Pojotor/Le vepse/Heidi!
Lappeenrannan torilla ei syödä kalakukkoa! Se on savolainen keksintö (Vaikkakin saatanan hyvä, ja sitä saa parhaimmillaan Kuopiosta tai Mikkelistä). Lappeenrannan torilla syödään Atomeita ja Vetyjä (Atomi=lihapiirakka munalla tai savukinkkulla, Vety=molemmilla. Lisänä sinappi, ketsuppi ja kurkkusalaatti, nyttemmin myös valkosipulimajoneesi...)
Pete
(Kaikki kakara-ajan kesälomat Lappeenrannassa viettänyt+siellä sittemmin 3 v. asunut ja duunissa ollut...)
Parahin Pédé ;)
Oletpa tietysti harvinaisen oikeassa Vedyn ja Atomin suhteen. Niitäkin on tullut böndeltä tekemieni torireissujen aikana maisteltua. Huomauttaisin kuitenkin, että ostin viime kesänä Lprnnan torilta *muikkukukkoa*, joka oli vielä uunilämmin, kun satuin torille sen verran aikaisin. Saattaapi olla, että myyjällä oli yhteyksiä Savonmaalle, en tullut kysyneeksi, mutta kyllä aikainen satunnainen herkuttelija saa kukkoa Villimiehenrannassakin!
Mitä tulee Heidi-resepteihisi, työn alla ovat. Hämmästyttävän hankalaa löytää fiksut *reseptit* vaikka kaikki tietävät, mistä puhun...
tohkeissaan uusista murtsikkasuksistaan
Le Vepse, Heidin kainalosta
...tie miehen sydämeen käy vatsan kautta... on vanha Suomalainen ( kans.väl. ) sananlasku. Uskon myös Dalai Laman yhteen elämänohjeeseen: ...Lähesty rakkautta ja ruoanlaittoa samanlaisella takertumattomuudella....
Valitettavan usein ruoanlaitto jää viikolla hieman heikkoihin kantimiin. Mutta on todella nastaa tehdä itse ruokaa lähinnä viikonlppisin. Silloin hankitaan kunnon raaka-aineet ja varataan aikaa. Tosin pitää muistaa varoa, että nälkä ei ruokaa odottaessa kasva liian suureksi. Se vie nautinnolta suurimman hekuman.
Itse/yhdessä tehdystä ruasta tulee harmoninen hyvä olo! teen isomman satsin, jotta sitten viikolla voi kätevästi saada takuuvarmasti hyvän annoksen.
Parhaimmat ruokakokemukset ovat kodin intiimissä ilmapiirissä, ravintola on kuitenkin aina julkinen tila.
Eli makuaisti on tallessa ja vaatii käyttöä...
Aivan totta... Yksi elämän suurista nautinnoista on valmistaa mieleistään ruokaa antaumuksella - ajan kanssa. Ehkäpä vähän kikkailemalla ja erilaisia mausteita kokeilemalla löytää tutuistakin ruokalajeista ihan uusia ulottuvuuksia... Kaiken kruunaa tietysti ruoan nautiskelu ilman kiirettä. Ja pienellä alkupalalla tai salaatilla saa pahimman nälän pois, jolloin malttaa kunnolla keskittyä pääruokaan.
Yksin ei oikein kokkailuun viitsisi syventyä ja käyttää siihen aikaa. Toisaalta nopeasti valmistettavia ruokiakin on maustamalla kiva viritellä "eksoottisemmiksi" - kaipa sekin on jotain elämyshakuisuutta.
Syöminen on nälän poistamista - siis rutiinitoimenpide, mutta hyvän ruoan syöminen nautinto. Miksi niitä ei voisi yhdistää?
Joo, herkkujen kyhääminen vaatii monelaista valmistautumista. Jos ihan raaka-aineista aletaan niin ei oikein tyydytä lähikauppa tai marketti. Ja kummasti ne kalpenee stokkan herkunkin antimet Hakaniemen hallin rinnalla. Mutta sinne halliin pitää mennä - toisaalta jo siitä alkaa matka uusiin makuelämyksiin... Laatulihaa, pienten leipomojen leipää ja hyvälaatuisia kasviksia.
Sitä sitten aina tulee manattua kun laiskuudessaan halliin tms. ehtimättä sortuu tyhjiöpakattuihin lihoihin tai päivittelee pehmeitä sipuleita. Mausteet pelastavat paljon, mutta hyvistä raaka-aineista syntyvät todelliset elämykset!
Ja ne "paikan päällä paistetut" leivän omaiset tuotteet ovat olleet mulla boikotissa jo pitkään. Suurta bluffia!
Heippa rallaa!
Tässä muutama on todennut, että viikonloppuisin on enemmän aikaa tehdä "hienompaa" ruokaa.
Jos haluatte kokeilla piileviä ravintolakokki taitojanne löytyy tähän oiva kolmen ruokalajin aterian ohjeet Gayttiöstä.
Tämä ruoka kokonaisuus syntyi pitkällisen pohdinnan jälkeen. Iskän piti tuoda kaupasta kaksi porsaan ulkofilee pihviä, toi hän puoli kiloa naudan ulkofileetä (20€/kg). Täytyihän sen verran kalliin liha köntille tehdä kunnon ateria kokonaisuus.
Kannattaa lukea ohje pariinkin kertaan ja noudattaa ohjetta orjallisesti :) Toivotan nautinnollisia hetkiä!
niinkauan kuin asuin lapsuudenkodissani, ruoka oli oikeastaan vain väline nälän poistoon. se oli valmiina pöytään istuessa aamulla, päivällä, ellen sitten ollut koulussa, ja illalla. hyväähän se oli, muttei sitä kovinkaan ajatellut nautintona. masu täyteen vaan kun oli nälkä.
muutin pesästä omaan kotiin. piti alkaa tekemään itse ruokaa. ja hei - se oli kivaa.
aluksi piti soitella äidille että kuinkas se tämä makaronilaatikko tehtiin tai tämä nakkikeitto. sain äidin itsensä käsin kirjoittaman vihkosen perusruuista. siitä vain tekemään ohjeita noudattaen.
vähitellen kokkauksen perusteet opittuani jäivät ohjeet ja sooloilin kaikenlaista ruokaohjeen runkoon tietysti nojaten.
ja hyväähän sapuskasta aina tuli.
ohjekirjoja alkoi pian löytyä kirjahyllystä. uusia ruokia ja ruoka-aineita tuli kokeiltua ja yleensä niihin rakastui samantien.
viimeisimpänä saavutuksenani olen oppinut nauttimaan viinejä ruoan kanssa. löytyi siis yksi "taivas" lisää tässä kulinarismin ihmeellisessä maailmassa.
pointtini on se, että kokeilla kannattaa kaikenlaisia ruokia ja ruoka-aineita. johonkin ihastuu ja joku ei maistu millään.
ja vielä yksi asia... kyllä se lähipizzerian pizzakin on joskus vaan niin hyvää, kunhan ei ihan viikottain sellaiseen sorru.
kokkailemisiin.