Parisuhdelaki voimaan 1.3.2002

Kauan jahkailtu ja 28.9.2001 eduskunnassa hyväksytty parisuhdelaki astuu voimaan 1.3.2002 ja ensimmäiset parisuhteet rekisteröidään 8.3.2002. Mitä ajatuksia se herättää? Mitä tapahtuu käytännössä?

Niinpä.. laki on tulossa voimaan ja kyllähän se kieltämättä kivalle tuntuu. Monet kerran on
kyllä tullut omassa pienessä päässään mietittyä sitä, millaisia muutoksia se tuo, vai tuoko
sittenkään mitään. Omalle kohdalleni se ei maailmaani suuremmin hetkauta mihinkään
suuntaan - yksin kun on vaikea vakisuhdetta virallistaa. :-)

Olisihan se todella kiva ajatella, että tämän lain myötä homopiireistäkin lähtisi se tietty
paha "maine" jonnekin kauas pois, mutta epäilen vahvasti. Menee aikaa tässäkin asiassa
eteenpäin ehkä jopa sukupolven parin verran ennen kuin tästä tulee sellainen instituutio,
jota harkitaan yhtä paljon kuin avioliittoa. Noin veikkaisin, ilman mitään suurempia tietoja
asiasta. :-)

Tietenkin tämä mukanaan tuo niitä paljon odottamiani parannuksia omaan (toivomaani)
olotilaan: enää ei esimerkiksi sairaalaan soittaessa joudu kuuntelemaan "valitettavasti
en voi kertoa mitään tietoja, koska ette ole lähiomainen" -litaniaa, sitä samaa mitä itse
on muutaman kerran joutunut sanomaan. Tuo siis vain oli esimerkki, siitä pienimmästä
päästä.

Ehkä joskus tulevaisuudessa itsekin pääsen osalliseksi tästä laista, minkä puolesta
seistessäni Eduskuntatalolla minua uhkailtiin sorkkaraudalla. ;P

Itse yritin kosia mutta vastapuoli pelästyi. Mutta hän löysikin elämänsä naisen kauan sitä etsittyään. siis hän on onnellinen ja minä etsin sitä oikeaa vielä. Kuitenkin olemme edlleen hyviä ystäviä.

joo, kyllähän tää koko laki on aivan perseestä, vittu kohta homot saavat luvan adoptoida lapsia...ei ei, miettii nyt sen lapsenki tulevaisuutta. homot vaikka hollantiin ja menkää vittu siellä naimisiin....

Kyllä sua eki ottaa päästä. Kyllä ne lapset pärjää homojenkin luona kuin muuallakin. homot ei tiettävästi pysty lisääntymään ilman naispuolista kumppania. Moni huonossakin parisuhteessa elävä ihminen on saanut rakkautta vasta tällaisessa joidenkin mielestä pervessisä suhteessa. Rakkaus on kuitenkin se tärkein asia maailmassa eikä seksi. me homot emme koko aikaa sekstaa toisiamme vaan teemme niitä samoja asioita kuin muutkin.

no joo, kyllähän mua vähän päähän ottaa... en mä sitä etteikö rakkaus olisi tärkein asia mutta miksi sitten antaa lapsi semmoisille samaa sukupuolta oleville? se on eri asia jos nainen ei pysty omien "vikojensa" takia lisääntymään. sitä vartenhan adoptiolapsia on olemassa, mutta homoille????? ei mitään järkeä!

edelliseen vielä lisäten , että mieti kun lapsesi on vaikka koulussa ja tulee vanhempainilta... kaikkien muitten vanhemmat ovat "normaaleja" ja sit tulee yksi samaa sukupuolta olevaa pari käsikädessä, eihän se nyt ole mitään mukavaa katsottavaa muiden silmissä.

Haluaisin kysyä Ekiltä sitä, että mitä todellista haittaa siitä lapselle olisi, jos homo- tai lesbopariskunta olisi lapsen vanhempina. Tutkimusten valossa sellaisella ei ole nähty olevan mitään haittaa lapsen kehitykselle. Tämä pohjautuu hiljakkoin ilmestyneeseen norjalaistutkimukseen.

Suurin paine kieltämättä perheeseen (ja lapseen) tulee suvaitsemattomien kanssaihmisten taholta. Lähinnä siis suvaitsemattomien aikuisten taholta, koska lapset eivät osaa itsekseen ajatella kahta samaa sukupuolta olevaa vanhempaa naapurin lapsella vääränä ja iljettävänä, vaan ennemminkin mielenkiintoiselta kotioloista poikkeavana kuviona. Suvaitsemattomien vanhempien reaktio tässä on ongelma.

Jos joku kiusaa lasta siitä, että on kaksi äitiä tai kaksi isää, niin siinä kohdassa yhteiskunnan on 100% varmasti puututtava asiaan ankaralla kädellä. Kuten kaikkeen muuhunkin kiusaamiseen. Ajan kanssa tilanne parantunee, kun visakalloisimmatkin huomaavat, että ongelmat ovatkin vain omassa suvaitsemattomuudessa...

Tällä hetkellähän hankalin ongelma on, että jos pariskunnan toisella osapuolella on biologinen lapsi ja äiti (tai vaihtoehtoisesti isä) sattuu sairastumaan tai kuolemaan, niin ei-biologisella äidillä (tai isällä) ei ole mitään "virallista" suhdetta lapseen. On hyvin todennäköistä, että toinen äiti (tai isä) on lapselle biologisen äidin (tai isän) ohella läheisin ihminen. Onko sitten hyvä, jos lapsi viedään aivan vieraaseen ympäristöön, vieraiden ihmisten keskelle? Mielestäni on parempi, että toinen äiti (tai isä) huolehtii lapsesta tämänkin jälkeen.

Perheen sisäinen adoptio pitäisi kiireesti saada sisällytettyä parisuhdelakiin aivan selkeästi.

Niin, ja ajattele jos jollakin lapsella on erilaiset vaatteet kun toisilla kuinka sitäkin kiusattaisiin ja kiusataankin jo kun vanhemmat on köyhiä. Ei ole siinä sitten kiva sen homoparin piilotella sitä mersun avainta kun toiset kulkee bussilla ja kaikkea. Mistä kaikkea sitä vosikaan toisia kiusata ja haukkua ja syyttää. Mutta näinhän se on että ketään joka ei miellytä itseä eikä miellytä katsoa ei tarvitse sietää - ja kannattaa vaan miettiä mistä koulukiusaaminen ja nuorison "satunnainen" väkivalta on peräisin.

Parisuhdelaki hyväksyttiin eduskunnassa 28.9.2001, siis tasan 15 vuotta sitten. Luottavaisuudesta huolimatta lopputulos jännitti. Parisuhdelaki oli iso edistysaskel. Silloin Suomessa ensimmäistä kertaa tunnustettiin virallisesti samaa sukupuolta olevien parisuhteet. Myöhemmin sallittiin perheen sisäinen adoptio rekisteröidyssä parisuhteessa elävien perheessä. Loppuvuodesta 2014 hyväksyttiin tasa-arvoinen avioliittolaki. Se tulee voimaan tasan 15 vuotta parisuhdelain voimaantulon jälkeen 1.3.2017.

Ranneliikkeessä olikin hyvä uutinen tuon lain puolesta ja sitä vastaan 28.9.2001 äänestäneistä kansanedustajista.
Äänestyksessähän annettiin 99 puoltavaa jaa-ääntä ja 84 vastustavaa ei-ääntä, 1 tyhjä ääni ja poissa äänestyksestä oli 15 kansanedustajaa.

http://ranneliike.net/teema/parisuhdelain_puolesta_ja_vastaan_aikaanaan_aanestaneet?srt=2&cid=2&aid=1163

Eduskunnan websivuilla on hyvä kooste lain käsittelyvaiheista:

https://www.eduskunta.fi/FI/tietoaeduskunnasta/kirjasto/aineistot/kotimainen_oikeus/parisuhdelaista-kohti-sukupuolineutraalia-avioliittoa/Sivut/parisuhdelaki.aspx

”Parisuhdelaki hyväksyttiin eduskunnassa 28.9.2001, siis tasan 15 vuotta sitten.”

Seurasimme äänestystä ja juhlimme tulosta silloin kavereitteni kanssa kantapaikassamme. Tunnelma oli jotenkin epätodellinen, otti aikaa sisäistää vai kuinka se sanotaan, että Suomi todellakin oli ottanut niinkin pitkän loikan homojen ja lesbojen oikeuksien edistämisessä. Asia piti varmistaa seuraavan päivän paperilehdestä. Tapahtumasta on jo 15 vuotta; silloin seurassani olleita kavereita ei valitettavasti enää ole, ei sitä kantapaikkaakaan.
Pari kuukautta parisuhdelain hyväksymisen jälkeen olin USA:ssa, ja kaikki tapaamani homot ja lesbot New Yorkissa ja Kaliforniassa tiesivät Suomen hyväksyneen parisuhdelain. Se oli silloin vielä sen verran harvinaista, ja kyllä se hiveli, kun niin moni halusi tietää enemmän Suomesta, oma arvostuskin kohosi.

Sama havainto kuin Havainnoijalla. Tuttavapiirimme USA:ssa noteerasi tiedon erittäin hyvin. Yksi sikäläisistä kavereistamme matkusti Suomeen vain ollakseen läsnä meidän rekisteröintitapahtumassamme ja sen jälkeisessä juhlassa maaliskuussa 2002. Häämatka ehdittiin tehdä sitä ennen vuodenvaihteessa, koska työvelvoitteet estivät myöhemmän matkustamisen. Kiersimme silloin maapallon kolmen viikon matkalla. Sydneyssä asuva sisareni oli varannut läheisestä hotellista meille upean hääsviitin.

Olimme jouluaaton helteisessä Sydneyssä. Katselin illalla parvekkeelta kummallista hehkuvaa valoa taivaanrannassa. Oli syttynyt laaja metsäpalo, joka uhkasi myös levitä Sydneyn kaupunkiin. Koko kaupunki haisi savulle ja aurinko näkyi vain heikkona, tummanpunaisena kiekkona. Matkalaukut olivat valmiiksi pakattuina monena päivänä. Olimme varautuneet pakenemaan lentokentälle ja ottamaan ensimmäisen mahdollisen lennon seuraavaan kohteeseen eli Thaimaahan. Luultavasti haisimme savulle Thaimaahan saapuessamme.

Parisuhdelain hyväksymisestä muistan sen, että olin keskustellut etukäteen Setan puheenjohtajan kanssa äänestyksen jälkeisistä asioista. Ehdotin hänelle valmisteltavaksi kaksi puhetta, toinen voitonpuhe ja toinen tappion jälkeinen puhe. Puheenjohtaja ilmoitti tiukasti, että hän valmistelee vain yhden puheen ja se on voittopuhe. Sen hän sitten pitikin. Äänestyksen aikaan olimme valtavan pitkässä jonossa odottamassa eduskunnan lehterille pääsyä. Emme päässeet lähellekään kun äänestys tapahtui. Eduskuntatalon keskiovesta juoksi nuori nainen meitä kohden ja huusi äänestyksen tuloksen.