heteroiden ja homojen suhtautuminen....

Olen katellu kaupungilla sitä miten heterot suhtautuu homoihin ja miten homot heteroihin.....
on heteroita jotka hyväksy homouden tosi hyvin ja on heteroita jotka tuomitsi..... joissakin tapauksissa uskonto kieltää homouden ja joissakin tapauksissa oma tunto ei anna tuoda omaa homoutta julki ja sen takii pitää syrjiä homoja.....
mut huomasin yhden seikan myöskin.... sen miten jotkut homot käyttäytyy heteroita kohtaan.....
en yhtään ihmettele sitä miks heterot ei välitä homoista......
se miten röyhkeesti jotkut homot käyttäytyy heteroita kohtaa ni huhhuh...... jos kaikki antais toisille tilaa ja kunnioitettais vanhempia ja ollaan kohteliaitan ni kaikki vois mennä paremmin....... no mut kukaan meistä ei oo täydellinen....
itse pyrin miettii kokoajan sitä mitä tehdäparemmin muita kohtaan jotta kaikille vanhemmille ihmisille jotka ei hyväksy homoutta jäisi "hyvä maku" homoista......

Jotkut, varsinkin nuoremmat hyvännäköiset ja menestyvät homoseksuaalit ovat varsin täynnä itseään ja omaa homoegoaan ja sen kyllä näkee.

Eivät ainoastaan heterot ole heidän mielestään alempiarvoista "karjaa" jota saa kohdella miten haluaa, kyllä siitä saavat osansa myös tietynlaiset meikäläiset.

Eikä tarvi olla edes hyvän näköinen tai menestyvä homo ollakseen täys kusipää. Helsinki on täynnä näitä "muka"trendikkäitä homoja jotka kuvittelee olevansa jotain vaikka tosiasiallisesti ovat tavallisia duunareita tai opiskelijoita. Onhan se hienoa että on "asennetta" mutta että millaista asennetta ja miten sen ulos näyttää niin on asia erikseen.

Yleensä nämä itseään täynnä olevat homot ovat Helsinkiin maalta juuri tulleita pikkupikku hintsukoita jotka ovat vielä epävarmoja omasta itsestään ja siitä mitä elämältään haluavat. En halua yleistää, mutta näin asia useimmiten vaan on. Itse ainakin aion pysyä kaukana (tai ainakin turvallisen välimatkan päässä) tämän kaupungin niin ihquista ja oih, niin pinnallisista hombbelippireistä.

Joo... Täällä sitä näköjään ollaan kovasti keskusteltu näistä Stadin gaypiireistä... En tiedä, onkohan tämä nyt sitten sitä "sukupolvien välistä eroa" vai mitä, mutta mulle kyllä henkilökohtaisesti oma homouteni on jotakin, joka on osa mun omaa luonnettani/imagoani/elämääni.
Näin klassisin termein sanoiksi puettuna: Ei ole vitunkaan väliä, tykkääkö kahvista vai teestä, voista tai marmeladista paahtiksen päällä vai pojista tai tytöistä.
Olen vastikään muuttanut takaisin Suomeen reilun kuuden vuoden ulkomailla (Bosnia, Kroatia, Makedonia, Kreikka, Italia, Sveitsi, USA, Saksa, Iso-Britannia) olon jälkeen, ja voin vakuuttaa, että kokolailla kattavasti on tullut kokeiltua k.o. maiden kulttuuri ja tarjonta (baarit, diskot, yms.) tällä alalla...
Discohörhöjä ja ns. "trendikkäitä" ihmisiä toki löytyi joka puolelta, mutta uskokaa pois, suurin osa meistäkin on joka puolella edelleen ihmisiä, joita kadulla vastaan tuleva ei tunnista homoksi heti kättelyssä.
Pointtini on: Suurin osa meistä homoista on miehiä, jotka haluavat olla tavallisia ihmisiä, elää omaa elämäänsä ja tehdä omaa työtään, mikä se nyt sitten kenelläkin on. Itse työskentelin 16 vuotta niin macholla alalla kuin vain kuvitella saattaa ilman mitään ongelmia 99% heteroiden työtovereiden kanssa.
Homoseksuaalisuus on uskoakseni (mistäs minä tiedän, kun en ole psykologi...) sitä, että yksilö kiintyy samaa sukupuolta olevaan henkilöön tavalla, joka yhteiskunnan aikaisemmin vallalla olleiden normien mukaan oli varattu vain vastakkaiselle sukupuolelle. Siis: Molemmat henkilöt ovat samaa sukupuolta, ja tuntevat näin. Molemmat ovat miehiä, eivätkä yritä käytöksellään esittää olevansa mitään muuta (engl. Effiminate).
Joten mistä ihmeestä oikein tulee tämä ranneliike ja muut pakonomaiset tavat korostaa omaa suuntautumistaan? Miksi? Kertokaa? Apua! Minkä takia naiselliset maneerit? (Henkilöä, joka kiihottuu vastakkaiselle sukupuolelle tyypillisistä paritteluun kehottavasta ruumiinkielestä kutsutaan heteroseksuaaliksi...)

Nimim. Epätietoinen Alppilasta

P.S. Asun yhdessä kultani kanssa ja hän on kyllä ehdottomasti mies, tarkastettu on ;-)

Ranneliikkeisiin ja muihin neitihinttitapoihin liittyy roima määrä itseironiaa, stereotyyppinen kuva homoista kun tuntuu olevan joko korostetun feminiini tai yltiömacho (nahkahomot). Ahdasmielisiä ihmisiä on kiva ärsyttää ranneliikkeillä ja shoppailu-kaakatuksella. :-) Vai mitä tytöt?

Palautteena Daffylle (Daffy the duck, I suppose?) Olet aivan oikeassa tuossa kommentissasi, että meidän "alakulttuurissa" ollaan joko korostetusti feminiinisiä tai sitten nahka/macho -homoja. Eikö tosiaan ole mitään siltä väliltä? Meille tavallisille tallaajille? "Töissä puku ja kravatti, vapaalla farkut ja T-paita..."
Tosin voin kyllä kokemuksen syvällä rintaäänellä kertoa, että sieltä nahkahomopuolelta ne viime kädessä kaikkein neideimmät itse asiassa kyllä löytyy...
Eipä silti... Toki ymmärrän tätä meidän omaa alakulttuuria jonkin verran, eikä tarkoitukseni ole loukata ketään tai pilkata/syyllistää, vaan pelkästään keskustella asiasta, joka itse asiassa on minulle melkoisen läheinen... Syystä että parempi puoliskoni on lehtimies/PR-ihminen (luova ja niinpänipois...), ja minä taas ex-sotilas/turvallisuusmies...
En koskaan ole kokenut olevani mitenkään erityisen macho, vaikkakin entinen työni sellaiseksi saatetaankin luokitella.
Haluaisin ehkä vain herättää keskustelua aiheesta "me tavalliset homot", jotka emme halua mitään muuta kuin elää rauhassa ja olla mitä olemme, tarvittaessa yhteiskunnallisesti aktiivisina, mutta muutoin kotona lorvien, poikaystäviemme/puolisoitamme halaillen...
Pete

Voin lohduttaa Peteä, kyllä meitä ihan tavallisiakin miehiä vielä löytyy. Ei korvarenkaita, ei värjättyjä hiuksia, ei meikkejä, ei kaakatusta eikä kikatusta. Jätkäkaverinikin on sellainen 'naapurin poika'.
Meillä kummallakaan ei ole todellakaan tarvetta korostaa mitään piirteitä itsessämme. Voimme olla ihan sellaisia kuin olemme. Tuskin meitä kadulla homoiksi tunnistaa, mutta ei se meitä mitenkään saa tuntemeen itseämme epätrendikkäiksi.
Kukin tavallaan tietysti, mutta kaakattavat kanalaumat saavat kyllä askeleemme suuntautumaan toisaalle.

Nostan käteni ylös myös.

Täältäkin löytyy yksi ihan tavallinen harmaa homo joka elää tavallisessa kerrostalossa tavallisten heterojen keskellä tavallista maaseutua.

Tai no, onhan minulla melkein olkapäille ulottuvat hiukset, ja kohtapuoliin aion rei-ittää korvani, mutta eivät ne minusta periaatteessa kovin naisellisia ulkonäöllisiä asioita ole.

Muuten en kyllä mielestäni ole naisellinen, en vispaa ranteitani, en kikattele, en yritä kävellä kuin korkokengillä, enkä meikkaa tai laita tukkaani kikkaroille jonkin lakan avulla.

Mutta minusta myöskin mies on parhaimmillaan, kun sillä on kahden päivän sänki (trimmattu ;), se ei haise ruusuvedelle (mutta ei tietenkään myöskään hielle! :) eikä se kikata ja matki naisia.

Eli se on MIES.

Ikuisuuskysymys lienee käsitteiden "normaali" tai "tavallinen" määritteleminen. Onko se mukautumista massaan, valtavirtaan? Vai mitä se on?

Nykyään ihan "normiheteronuorisopojat" pistää korviinsa renkaat, värjäävät/blondaavat hiuksiaan, bilettämään lähtiessä käyttävät ehkä meikkiäkin. Se on tänä päivänä jo "normaalia" - varsin yleistä. Ja siitäkös tytötkin tykkäävät...

Voisin määritellä itseni joillain mittapuilla - ainakin ulkoiselta olemukseltani - "heteronoloiseksi". Toisaalta joiltain osin olemukseni ei mene ns. valtavirtamuottiin ollenkaan. En meikkaa, ei ole korvarenkaita, pää on ajettu millin siilille, en ole todellakaan anorektinen... Toisaalta ostan mielelläni kivoja uusia vaatteita, käytän varsin runsaasti mieleisiäni tuoksuja, innostuessani puhun käsilläni ja joskus jopa kikattelen.

Jos "tavallisuus" on sitä, että oma persoona tapetaan ja mukaudutaan väkisin siihen muottiin, jota ympäristö odottaa, niin mielestäni se ei ole ollenkaan kiva asia.

Niin, no, kyllä minäkin innostuessani puhun käsilläni ja kikatan.

Sanotaanko, että en yritä tukahduttaa omaa persoonaani, mutta en myöskään yritä korostaa kauheasti käytökseni "homoja" piirteitä, enkä yritä esittää mitään.

Ihmisten mielestä olen vain "vähän outo".

No jos käsillään puhuminen ja kikatus ovat joitakin homojen tunnusmerkkejä, niin sitten voisi sanoa, että esim. kaikki italialaiset miehet ovat homoja. Mikä ei tietenkään pidä paikkaansa. Siinä kulttuurissa kun vain sattumalta ollaan niin kovin eloisia ja vapautuneita.

Joskus jopa niin eloisia, että tämmöistä hillitymmän kulttuurin edustajaa oikein kauhistuttaa. Kerran satuin samaan hissiin muutaman italialaisen kanssa - heitä oli sekä miehiä että naisia. Sellaista mielipuolista kirkumista, rääkymistä, huitomista, hyppimistä... oletan, että he olivat vesiselviä, mutta meno oli vielä railakkaampaa kuin muutaman paukun liikaa ottaneella suomalaisseurueella. Onneksi hissimatka kesti alle minuutin, sillä olin jo vähällä tulla hulluksi sen aikana...

Tjah... Olenpa tainnut vaan osua semmoseen maaliin, missä ei näitä hörhöttelyjä löydy. (itse Suomesta, bf Skotlannista, mutta asunut Suomessa reilut 3v) Siinä ei paljon kikatella...

Ikuinen kysymys! neiti-mies vai mies-mies

Tähän ei ole vastausta, mutta tuntuu että siitä saa kamalat syytteet niskaan jos nyt omaa kohtuulliset kk-tulot ja kun ei niitä lapsia ole, niin rahaa jää käytettäväksi mm.vaatteisiin,kenkiin, kampaajalle, matkustamiseen.
Tuntuu että jos sen uskaltaa näyttää että ei osta pukujaan paikallisesta Seppälästä vaan menee Stockmannille ostamaan Armania tai Boss:ia niin se on rikos? Miksi näin?
Miksi työstä ansaittua rahaa saa käyttää, tai ainakaan näyttää sitä että kuluttaa mm.edellämainittuihin asioihin

Minun mielestäni mies näyttää erittäin seksikkäältä vaikka juuri Boss:in puvussa, toisaalta mies mun minun mielestäni seksikäs on myös teini-look ( jota muuten poika-ystäväni suosii, Jack&Jones RULEZ! )

Mutta tyyliä ei ole! Jokainen luo oman tyylinsä ja ei sillä ole väliä onko paita Moschino vai H&M, pääasia on se että ihminen viihtyy päällään olevissa vaatteissa ja osaa sitä kantaa!