Urheiluun uusi palkinto?
Suomessa on jos jonkinmoista "kaunein hymy palkintopallilla" -awardia urheilussa, mutta miltä kuulostaisi ajatus siitä, että vuosittain palkittaisiin esim. epäitsekkäästi ennakkoluuloja rikkonut urheilija, joukkue ja teko? Neljäs kategoria olisi anti-palkinto, joka annettaisiin poikkeuksellisen taantuneesta teosta.
Uskaltaisiko ammattilainen/ammattilaisjoukkue ottaa palkinnon vastaan? Miksi Suomessa urheilun ennakkoluulot vaikuttavat niin vahvoilta? Ollaanko me sittenkin yhtä idässä kuin esim. maantieteellisesti yhtä itäiset Valko-Venäjä, Ukraina, Romania? Miksi "länsimaissa" urheilijat, sponsorit ja manageriporras pitävät useissa tapauksissa esim. GLBT-medioita tärkeänä markkinasegmenttinä (no siksi että siellä on paljon lojaaleja, innokkaita ja maksukykyisiä faneja), mutta meillä ei? Onko suomalaisen urheilun kehityksen lakipiste jo ohitettu?
Kertokaa näkemyksiänne, hyvät lukijat.
En ole kiinnostunut urheilusta enkä sitä siis seuraakaan, mutta olen lukenut uteliaana juttujasi homoudesta ja urheilusta. Mielestäni tällainen palkinto kuulostaa oikein hyvältä idealta!
Ehkä se auttaisi vanhojen ja homofobisten rakenteiden purkamisessa osaltaan.
Urheilu ei kiinnosta minua pätkääkään, mutta tämä idea on mielestäni kiinnostava!
Itse idean syvempään olemukseen en nyt kunnolla päässyt kuitenkaan käsiksi... (Ehkä johtuen tietämättömyydestäni?) "Epäitsekkäästi ennakkoluuloja rikkonut urheilija, joukkue ja teko" Millaisia tekoja tarkoitetaan? Entä anti palkinnolla??
Mielenkiintoista, että GLBT-medioita pidetään urheilun sarana tärkeänä! Ihan uutta asiaa minulle. Kirjoittakaahan lisää! :)
Esimerkkinä heittämäni "epäitsekkäästi ennakkoluuloja rikkonut urheilija, joukkue ja teko" on tarkoituksella löysästi rajattu kriteeri. Tiukat rajat määritelmissä voisivat tehdä palkittavien saavutuksista yksipuolisia ja samalla karsia monia sinällään hyviä tekoja, jotka tipahtavat tiukkojen kriteerien ulkopuolelle. Eli antaisin tunnustusta mille tahansa (ammattilais-/huippu-) urheilijalle tai joukkueelle, joka on tehnyt jotain, millä päivitetään tuo kv-vertailussa suht taantunut paketti tälle vuosikymmenelle.
Rajaisin saajista pois poliitikot ja urheilupäättäjät, ellei kyse ole jostain ihan mullistavasta asiasta. Muuten homma homma politisoitua, mikä yleensä tietää arvostuksen laskua. En myöskään jakaisi tunnustusta kahta kertaa samaan osoitteeseen, ellei palkittavat ansiot ole yksinkertaisesti maan parhaita useampana kertana.
Samalla tekisin palkinnosta sen verran syrjivän, että sen saajia valitessa yritettäisiin välttään GLBT-urheilun edustajia. Pointti on arkipäivästää asioita ja rikkoa raja-aitoja. Usein raja-aidat voi olla kuviteltuja ja on olemassa jonkinlainen illuusio siitä, että "noin ei vaan voi tehdä", koska kukaan ei ennenkään ole niin tehnyt. Sen vuoksi kotimaisen urheilun uutisoinnissa on montakin aukkoa.
Jos joku on sitä mieltä, että koko palkinto on tuhra, niin se on loistava tieto! Pitäisin nimittäin kyseistä palkintoa turhana vain siinä tilanteessa, että esim. jokainen korvessa asuava ja identiteettiään etsivät teini tietää varmuudella, että urheilu-uraa ei poissuljeta vähemmistöön kuulumisen vuoksi (vaikka aika häviävän pieni vähemmistöhän ne ammatikseen urheilevatkin ovat). On tärkeää, että ei lähdetä suomalaiseen tapaan ajattelemaan, että "mitä sitä nyt erikseen sanomaan, että tässä on no problem -asenne, sillä kaikkihan sen tietää", koska kaikki eivät todellakaan tiedä. Lisäksi ammattilaistason urheilijoilla on urheilijasta ja lajista riippuen isompi tai pienempi esikuvavaikutus; kun kovan luokan tekijä sanoo, että tilanne on cool, niin aika moni uskoo enemmän sitä kuin parastakaan kampanjaa.
Anti-palkinnon soisin puolestaan sille, joka on omalla toiminnallaan onnistunut vetämään tai yrittänyt vetää raja-aitaa sinne, missä sitä ei ole. Pari sammakkoautomaattia voisi rajata pois anti-palkinnon saajien joukosta, koska säännöllisin väliajoin toistettavista ns. aivopieruista ei voi palkita monena vuonna peräkkäin.
Koska mikä tahansa palkinto kestää useamman vuoden vakiintua, niin nämäkin palkinnot voitaisiin toivottavasti lopettaa tarpeettomina juuri, kun ne ovat saaneet vakiintuneen aseman.
Jos mietitään taantumuksellisina pidettyjä instituutioita suomalaisessa yhteiskunnassa, niin ainakin mielikuvatasolla niihin luetaan kirkko, puolustusvoimat ja urheilu. Kirkossa on päivitys päällä ja puolustusvoimat on niin asevelvollisten kuin työntekijöiden osalta kai kasvanut aikuiseksi ja noudattaa muun yhteiskunnan pelisääntöjä (esim. yleinen palvelusohjesääntö on nykyään vähemmistöillekin tasapuolinen). Sitten jääkin enää tuo urheilu, jossa pitäisin realistisena tavoitteena sitä, että erilaiset vähemmistöt eivät tarvitsisi "erkoisseuroja" (maahanmuuttajien osalta homma taitaa ollakin jo kohtuullisen hyvä?) ja tuo maton alle lakaisu voitaisiin lopettaa.
Tarvitaanko Suomeen urheilun homofobian vastaisia lähettiläitä? Kentän laajuuden vuoksi nimike voisi olla useammallakin urheilijalla yhtä aikaa. Kuka sinusta olisi esimerkillinen urheilija, jonka aktiiviura on vielä käynnissä?